Tiara Consulting

Kuulin erään keski-iän ylittäneen henkilön sanovan samanikäiselle ystävälleen: ”Ihanaa olla tässä iässä, kun ei enää tarvitse välittää siitä, mitä muut ajattelevat!” Ystävykset keskustelivat tästä vapaudesta ja totesivat, että tulipa paljon hukattua elämässä aikaa toisten odotusten täyttämiseen. Milloin piti pukeutua tietyllä tavalla suhteessa ikään, milloin piti leikkauttaa hiuksensa tietyllä tavalla tietyssä iässä. He kokivat olevansa nyt vapaita. On lähes oletusarvo, että iän myötä toisten odotukset laimentuvat omia päätöksiä tehtäessä. Näin ei kuitenkaan aina ole. Vastaanotollani olen tavannut useita jo keski-iän ylittäneitä ihmisiä, jotka ovat kokeneet olevansa yhä toisten odotusten vankeja. On pitänyt suorittaa velvollisuudentuntoisesti. Ei ole ollut oikeutta edes päiväuniin, vaikka on eläkkeellä, koska on pitänyt saada aikaiseksi. On pitänyt olla kiltti tyttö tai poika, vaikka ikää on karttunut ja voisi tehdä niin kuin itse haluaa. Mutta ei: Kiellot, säännöt ja määräykset o

Läheisriippuvuus on vaikeasti määriteltävä termi ja ilmiö. Sitä on vaikea nähdä omissa suhteissaan, ja sen vuoksi sitä on vaikea purkaa. Läheisriippuvuus luo aina jännitettä ja useimmiten kielteisiä ja ahdistuneita tunteita lähisuhteisiin. Jokin tuntuu olevan vinossa, mutta ei osata nimetä, mistä on kyse. Läheisriippuvuudessa lähisuhteen minuuksien rajat ovat haalenneet. Omat ja toisen tunteet ovat menneet sekaisin. On vaikea pitää kurssia yllä oman elämänsä suhteen, jos läheisriippuvuus on astunut tuon oman kurssin päälle tai jopa hävittänyt oman elämän suunnan. Konkreettisimmillaan ja usein vakavimmillaan läheisriippuvuus näkyy alkoholistiperheessä. Yksi henkilö tai useampi henkilö juo, ja muut perheenjäsenet ovat tuon juomisen vaikutuspiirissä vahvasti siten, että se alkaa määritellä jopa heidän elämäänsä. Aletaan elää alkoholistin kautta ja hänen ehdoillaan. Kun alkoholisti tarttuu pulloon, muut ”tarttuvat alkoholistiin”, eli alkavat odottaa alkoholistin juomisen käyttäy

Ihmisenä olemisen kolme tärkeintä käsitettä menevät usein sekaisin. Itsetuntoa, itsetuntemusta ja hyviä sosiaalisia suhteita hyvän toisten tuntemisen pohjalta käytetään usein jopa toistensa synonyymeinä. Kyse on kuitenkin aivan eri asioista näiden ihmisenä olemisen kolmen teeman kohdalla. Itsetunto on tervettä luottamusta itseen siten, ettei itseä tarvitse yli- eikä alikorostaa. Itsetuntemus on taas oikeaa tietoa siitä, miten toimii erilaisissa tilanteissa, minkälaisia tunteita tuntee ja osaa nimetä ne. Itsetuntemus liittyy myös omien rajojen tuntemiseen: missä itse alkaa ja missä se päättyy. Ihmisten tuntemus taas liittyy erilaisuuden ymmärtämiseen ja parhaimmillaan erilaisten ihmisten kunnioittamiseen. Kaikki nuo termit ovat kykyjä, joita jokainen ihminen tarvitsee. Syntyy hyvää vuorovaikutusta ja hyviä ihmissuhteita, jos nuo kaikki kolme ihmisenä olemisen suurta teemaa ovat terveellä pohjalla. On onnellista, jos ihmisellä on hyvä itsetunto. Se tarkoittaa hyvää ja myönteis

Ahne ihminen haluaa saada. Hän kärkkyy kauppojen tarjouksia, nettitorin ”annetaan”-palstaa ja kerää kotiinsa tavaroita huolimatta siitä, ovatko ne tarpeellisia vai eivät. Ahneen suu on ammollaan ruokapöydässäkin ja voi näyttää siltä, ettei hän saa koskaan mistään tarpeekseen. Ja näin juuri onkin: Ahneuteen sairastunut ei todella koekaan koskaan saavansa riittävästi. Usein koti ja sen varastot ovatkin täynnä tavaraa. Ahne on usein sairastunut niukkuuden harhaan. Hänen mielestään kaikkea puuttuu. Hän on kuin tyhjä kaivo, jota hän yrittää täyttää lappomalla lisää vettä kaivoon. Kaivo ei kuitenkaan täyty koskaan. Sairaalloisen ahneuden puristukseen joutuneen mielessä asuu tunne vajavaisuudesta, jota hän yrittää kompensoida pahimmillaan hamstraamalla joko rahaa tai tavaraa tai molempia. On ihmisiä, jotka elävät runsaiden rahallisten säästöjen suojissa, mutta elävät niukkuudessa ja laskevat jokaisen käytetyn sentin. On ihmisiä, jotka keräävät kotinsa täyteen tavaraa, niin että kodin

Tilastollisesti ihmisellä on useimmiten taipumus hakeutua parisuhteeseen, jossa toinen on hyvin erilainen. Tämä halu täydentyvyyteen on luonnollinen. On helppo rakastua ihmiseen, joka tuo itselle jotakin uutta, jota ei itse vielä osaa. Mutta myös samankaltaisuus kiinnostaa ja se onkin tilastollisesti toisena parisuhdekumppania valitessa. Molemmissa valinnoissa on haasteensa. Ei ole todennettu, että jompikumpi valinta johtaisi onnellisempaa parisuhteeseen. Itse asiassa on todettu, että huolimatta erilaisuudesta tai samanlaisuudesta ja jopa seurustelusuhteen kestosta kaikilla on 50–50% mahdollisuus onnistua. Jotkut ovat seurustelleet pitkään, jotkut solmivat salamaliiton. Parisuhteissa kaikilla on omat hankaluutensa, aivan huolimatta siitä, miten valinnan teki ja kuinka kauan käytti valintaa aikaa. Monet ovat onnellisia erilaisuudessa, toiset taas samanlaisuudessa. Erilaiset ihmiset ovat usein hyvin syvällä tasolla erilaisia. Toinen on aktiivisempi kuin toinen, toinen innostuu h

Kaikki meistä ovat kohdanneet pelkoja. On voinut olla kyse jonkin tilanteen pelkäämisestä, esimerkiksi korkeiden paikkojen pelkoa, tai pelkoja suljetuissa paikoissa. Jotkut pelkäävät esiintymistä ja puhutaankin ramppikuumeesta, joka on hyvin tavallinen esiintyjille. Nämä pelot voivat voimaannuttaa ja antaa lisäpuhtia, mutta ne voivat myös lamaannuttaa kokonaan.  Elämää rajoittavia yksittäisiä pelkoja kutsutaan fobioiksi.  Jos taas pelkää esimerkiksi sosiaalisia tilanteita, sen onkin jo laaja-alaisempi pelko, johon törmää päivittäin ehkä useaankin kertaan. Tällöin puhutaan usein ”kahvikuppineuroosista”.  Pelko tarkoittaa sitä, että joutuu kurottumaan epämukavuusalueelleen. Turvallisuuden tunne heikkenee ja jännittäminen tai suoranainen lamaannuttava pelko valtaavat mielen. Peloille on tyypillisiä myös fyysiset oireet: sydän lyö kiivaasti, kädet hikoavat ja toimintaa halvaannuttava tunne käy pahimmillaan ylitsepääsemättömäksi. Voi tulla pyörryttämisen tunne tai suoranainen pahoinvoi

Terve vastuuntunto ilmenee kykynä ottaa vastuu itsestään, omista valinnoistaan ja niiden seurauksista. Vastuuntuntoinen ihminen tekee työnsä parhaan kykynsä mukaan ja hoitaa vaadittavat asiat sekä työssä että kotona. Vastuuntunto tarkoittaa myös kykyä olla aktiivinen tekijä elämässään. Asiat tulevat hoidetuiksi ajallaan eikä mikään vaadittava jää tekemättä. Vastuuntunto laajenee kuitenkin hyvin helposti liialliseksi vastuuntunnoksi myös toisten tekemisistä. Ihmisestä voi tulla päällepäsmäri, joka on aina tuputtamassa neuvojaan toisille, eikä anna heidän toimia oman vastuuntuntonsa ohjaamina. Pahimmillaan ylivastuullinen kyttää toisten tekemisiä ja laskee erityisesti tekemättä jättämiset. Ylivastuullisuus voi olla myös täydellisyyden tavoittelua. On pakko ottaa vastuu ihan kaikesta ja pyrkiä aina huipputulokseen. Sisäinen ääni vaatii aina vain lisää ja paremmin, niin ettei voi olla oikein koskaan ihan tyytyväinen tekemisiinsä. Ihminen on kuitenkin kehittyvä, keskeneräinen olent

Terapeuttina toimimiseni neljänkymmenen aikana olen saanut kokea kuuntelemisen voiman. Potilas saapuu vastaanotolle kuunneltavaksi. Hän ei kaipaa päälle liimattavia neuvoja, koska niitä hän on usein saanut jo läheisiltään. Ne eivät ole toimineet. Vasta, kun potilasta on kuultu aidolla tavalla, syntyy ratkaisujen avaimia. Nuo avaimet saattavat syntyä terapiatilanteessa potilaan omassa mielessä pelkästään sen vuoksi, että häntä on kuunneltu. Terapeutin neuvotkaan eivät synny kuuntelematta, joten kuuntelu on terapiatyön tärkein ja voimallisin menetelmä. Vanha sanonta ”ihmisellä on kaksi korvaa ja yksi suu” ilmaisee hyvin kuuntelemisen merkityksen ja painopisteen. Kuuntelemisesta on kuitenkin tullut jopa yliaktiivisuutta korostavassa kulttuurissamme harvinainen kyky, joka on jopa epätoivottu. Terveen vuorovaikutuksen peruspilarin tulisi olla kuitenkin kuunteleminen eikä puhuminen. Hiljaisuudellekin tulisi antaa tilaa. Kuunteleminen lähtee aina hiljaisuudesta, rauhallisesta ja vast

Alkoholismia pidetään melko mustavalkoisena sairautena. Joko on alkoholisti tai ei ole. Joko on lähes siltojen alla kaiken menettäneenä tai on menestyvä ”kunnon” kansalainen. Tämä määritelmä johtaa vakavasti harhaan. Alkoholismi on paljon hienovaraisempi sairaus kuin vain sen ääripäät. Alkoholismin kehittymisessä voidaan diagnostisesti todeta kuitenkin neljä vaihetta. Ensimmäisessä alkoholi on tullut elämään tavaksi, jota toistetaan. Toisessa vaiheessa ”viina alkaa viedä” eli alkoholiriippuvuus on kehittynyt jo pinttyneeksi tavaksi, mutta ei häiritse vielä merkittävästi muuta elämää. Kolmannessa vaiheessa alkoholi on elämään kuuluva käyttäytymismalli ja tapariippuvuuden lisäksi riippuvuus on kehittynyt aineriippuvuudeksi. Se voi näyttäytyä ”tissutteluna” tai säännöllisenä alkoholin kuluttamisena. Alkoholi aineena on silloin kaapannut aivojen dopamiinijärjestelmän ja käyttäjästä tuntuu, että hänen elämänilonsa, toimintakykynsä tai luovuutensa on alkoholin varassa. Silloin puhut

Henkinen väkivalta on aina vakavaa. Se jättää syvät arvet mieleen, vaikkei ulkoisia väkivallan merkkejä olekaan. Fyysisenkin väkivallan psyykkiset arvet ovat syviä, eivätkä hevin parane. Henkinen väkivalta käyttää nyrkkien sijaan sanoja: nalkuttamista, haukkumista, vähättelyä, tuomitsemista ja alistamista. Henkisen väkivallan harjoittajalla on vahva tarve olla oikeassa ja saada muutkin toimimaan omien mittapuiden mukaan. Henkisen väkivallan harjoittaja saattaa olla mitä hurmaavin ihminen suhteen alussa. Ei tunnu olevan mitään pelättävää. Väkivallan uhri tottuu vähättelyyn vaivihkaa. Hän alkaa tuntea olevansa riittämätön pieni pala kerrallaan. Kun henkinen väkivalta kaappaa suhteen, uhri kokee olevansa riittämätön, huono ja tarpeeton – mikä olikin henkistä väkivaltaa käyttävän tavoite. Henkistä väkivaltaa käyttävän tavoite on aina toisen alistaminen ja hyppyyttäminen oman pillin mukaan. Henkisen väkivallan uhri ei välttämättä heti huomaa olevansa väkivallan kohteena. Psyykkinen

Riittämättömyyden tunne on tuttu kaikille. Jokaisella on ollut tilanteita ja elämänvaiheita, joiden aikana riittämättömyyden tunne on vallannut mielen. Varsinkin silloin, kun elämän moninaiset muutokset ja haasteet ovat vaatineet venymistä tai ylimääräistä ponnistusta, riittämättömyyden tunne on tullut tutuksi. Riittämättömyys on itsetunnon kokemus ja kolahdus. Tunne siitä, ettei osaa, pysty tai jaksa, ovat silloin tavallisia. Riittämättömyys johtaa ahdistukseen, tuskan kokemuksiin tai jopa paniikinomaisiin tuskatiloihin. Riittämättömyyden tunne pienentää käyttäytymisen repertoaaria ja kaventaa elämää. Riittämättömyyden kokemus on pahimmillaan elämän este. On tunne, ettei kykene, eikä siten saa parhainta potentiaaliaan esiin. Lamaantuminen uhkaa. Riittämätön jää paikalleen eikä uskalla ottaa elämän tarjoamia uusia haasteita vastaan. Ihminen tyytyy vähempään, kuin rahkeet oikeasti riittäisivät. Pahimmillaan ihminen taantuu kehityksessään alemmalle tasolle kuin mihin yleensä pystyy.

Neljän vuosikymmenen aikana olen tavannut vastaanotollani useita pariskuntia, joiden pulmana on ollut mustasukkaisuus. Parit ovat ehkä hakeutuneet terapiaan jonkin muun syyn vuoksi, mutta todelliseksi ongelmaksi onkin määrittynyt mustasukkaisuus. Mustasukkaisuus voi tärvellä ja repiä suhteen aivan palasiksi, ja niistä kriiseistä ei ole helppo toipua varsinkaan jos mustasukkaisuus vain jatkuu. Terapiassa on voinut käydä ilmi, että toinen parin osapuoli kyttää ja seuraa partneriaan aina, kun tämä ei ole paikalla. ”Olin katselemassa uutta pesukonetta”, voi mustasukkainen väittää ajellessaan partnerinsa työpaikan ohi kymmeniä kertoja päivän aikana huolimatta siitä, ettei yhtään pesukoneita myyviä liikkeitä ole lähimaillakaan. Mustasukkainen siis kieltää tekonsa, sekä toiselta että itseltään. Hän ei koe olevansa mustasukkainen. Hän voi jopa väittää vain olevansa toisesta kiinnostunut ja rakastava, vaikka mustasukkaisuudessa ei ole lainkaan kyse rakastamisesta, vaan jostakin aivan muust

Monet ihmissuhteet voisivat paremmin vain kahden sanan ansiosta: Kiitos ja anteeksi. Jokaisessa parisuhteessa annetaan panoksia arkeen ja yhteiseen elämään, mutta monelta unohtuu kiittäminen. Se voi tuntua arjessa turhalta, ikään kuin partneri jo tietäisi, että toinen on kiitollinen. Kiittämisestä tulee toissijaista. Se tarkoittaa myös, että välinpitämättömyys uhkaa astua suhteeseen. Hyvin harva tulee kiittäneeksi siitä, että toinen on vielä olemassa rinnalla tai että haasteista selvittiin yhteisen ja rakentavan keskustelun kautta. On vaikea kiittää, jos pitää asioita itsestään selvyytenä. Tässä piilee iso riski koko suhteen kannalta. Yhtä lamaannuttavaa suhteen kannalta on kyvyttömyys pyytää anteeksi. Jokainen tulee tehneeksi virheitä tai toimineeksi parisuhdetta vastaan. Kun maito kaatuu pöydälle, on luonnollista sanoa anteeksi, mutta vuorovaikutukseen liittyvät teot jäävät usein anteeksipyyntöä vaille. Anteeksi, kun olin välinpitämätön, anteeksi, kun en kuunnellut. Anteeksi,

Jokaisella terveellä ihmisellä on halu auttaa lähimmäistään. Se on rankassa ajassamme tervetullutta ja pienikin teko voi olla autettavalle mittaamattoman arvokas. On kuitenkin ihmisiä, joiden auttamishalu pohjautuu tarpeeseen pelastaa ihmisiä, ja silloin ollaan jo heikoilla jäillä. Toisten pelastamisen tarve ei ole enää tervettä, vaan kumpuaa omasta vajavaisuudesta. Joillakin ihmisillä on lupa olla onnellinen vain, jos pelastaa muita ihmisiä. Pelastamisen tarve pohjautuu kuitenkin harhaan siitä, että ikään kuin tietää, mikä toiselle ihmiselle on hyväksi. Puolisoa tuupataan väkisin laihdutuskuurille, alkoholistille tuputetaan AA-ryhmän esitteitä ja jopa saatellaan häntä ensimmäiseen ryhmäistuntoon. Lapselle tyrkytetään harrastuksia, joita lapset eivät ehkä edes halua. Pidetään palopuheita niille, jotka ovat kohdelleet toisia väärin. Pelastamisessa korostuu harhainen kaikkivoipaisuus. ”Minä tiedän, mikä on parasta sinulle!” ”Minun neuvoistani kannattaa ottaa vaarin!” Pelastamise

Jokainen ihminen kipuilee elämänsä aikana joidenkin elämän teemojen kanssa. Vaikka olisi kuinka aktiivinen itsensä kehittämisessä, aina jotakin tuntuu olevan kesken. Kenellekään ei tule päivää, jolloin voi sanoa: ”Nyt olen valmis ihmisenä.” Keskeneräisyys kuuluu ihmiselämän luonteeseen. Elämän eri teemojen rytmisyys ja asioiden jatkuva muuttuminen luovat tunteen siitä, ettei mikään tule ihan valmiiksi. Keskeneräisyyteen suostuminen onkin valtava haaste. Huolten ja mahdollisesti myös erilaisten pelkojen kanssa kamppaileva ihminen on jopa toivoton: Eikö tämä kärsiminen koskaan lopu? Liiallisesta velvollisuudentunteesta kärsivä yrittää olla tunnollinen kaikilla elämän osa-alueilla. Kaikkea varjostaa huoli ja ehkä jopa pessimismi. Koko ajan pitäisi suorittaa, ponnistella ja käyttää energiaa ”paremmaksi” tulemiseen. Ei ehkä uskalleta siirtyä uuteen tilaisuuteen tai elämänvaiheeseen, koska ”ei olla valmiita”. Keskeneräisyys tarkoittaa vajavaisena olemista. Varsinkin ihmistyypit,

Koulukiusaamisesta puhutaan jatkuvasti, ja se on tietysti tärkeää. Moni lapsi on kuitenkin kiusattu jo kotonaan. On vanhempia, jotka eivät näe kotikiusaamista tai jotka ummistavat siltä silmänsä. On vanhempia, jotka kiusaavat itse ja on perheitä, joissa sisarukset kiusaavat toisiaan tai jotakuta sisaruksesta ilman, että vanhemmat huomaavat mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Kiusatuksi tuleminen jo kotona on traumatisoivaa. Siitä voi jäädä ikuinen ”kiusattuna olemisen” minäkuva. Vanhemmilla voi olla sisarusten suhteen arvoeroja: Joku sisaruksista voi olla ”arvokkaampi” kuin toinen. Tämä tapahtuu aivan tiedostamattomasti, eikä kukaan tee sitä pahanilkisyyttään. Joku lapsi vain on luonteeltaan ja taidoiltaan toisia ylivertaisempi ja saa vanhemmiltaan enemmän huomiota. On harhaista luulla, että sisarusparvi on samanarvoinen. Pelkästään se, missä järjestyksessä lapsen syntyvät, voi luoda ongelmia. Vanhin sisaruksista joutuu luopumaan erityisasemastaan toisen lapsen synnyttyä. Kaikk

Rahahuolet mielletään tilanteeksi, jolloin rahaa ei ole riittävästi kattamaan menoja tai suomaan toivottua elämänlaatua. Harvemmin puhutaan rahahuolista, jotka johtuvat pihiydestä. Monet elävät kuitenkin pihin ihmisen kumppaneina tai puolisoina. Itaran mielestä kaikki maksaa liikaa. Itse asiassa hän ei haluaisi maksaa mistään mitään. Itara on kova tinkimään, koska hänen mielestään hinnat ovat aina liian kovia. Olen tavannut ihmisiä, jotka salakuljettavat kaupan muovipussin kassan ohi vaivihkaa, koska muutaman kymmenen sentin säästö on heille välttämätöntä. He saavat siitä mielihyvää. Säästäminen on pihin ihmisen nautinto. Itaruus on psyykkinen sairaus ja usein läheisille raivostuttavaa. Kun kodin välttämättömät hankinnat ja niiden maksaminen tuottaa tuskaa itaralle, sitä on läheisen vaikea ymmärtää, koska itaralla on usein paljon rahaa tileillään. Itaran kanssa eläminen on haasteellista. Joutuu menemään usein omalle lompakolleen saadakseen haluamansa. Kodin välttämättömät meno

Kun parisuhteen valoja vannotaan, uskotaan romanttisen ja pilvissä leijumisen tunteen kestävän ikuisesti. Olen tavannut vuosikymmenien aikana vastaanotollani lukuisia pareja, jotka ovat tulleet hoitoon, koska auvoisuus ei ole säilynyt ja riidat ovat kaataneet monet unelmat. Kokemukseni mukaan pahin parisuhteen vihollinen on arki. On itsestään selvää, että arki tulee parisuhteeseen vääjäämättä, varsinkin ruuhkavuosina, jolloin pääasiallinen fokus ovat lapset ja heistä huolehtiminen. Parisuhde jää varjoon. Mutta olen tavannut myös lapsettomia pareja, joiden arki on syönyt suhteen huolimatta siitä, kuinka positiivisesti latautunut suhde on alussa ollut. Arki tarkoittaa rutiinia, tekemisen pakkoja, suorittamista ja kaavamaisuutta. Se hiipii hiljalleen kaikkiin parisuhteisiin. Puhutaan usein parisuhteen hoitamisesta, mutta harvoin kerrotaan, mitä se tarkoittaa. Parisuhteen hoitaminen tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että arjesta huolimatta fokus siirretään säännöllisesti pari