Rahahuolia – Itaruus

Rahahuolet mielletään tilanteeksi, jolloin rahaa ei ole riittävästi kattamaan menoja tai suomaan toivottua elämänlaatua. Harvemmin puhutaan rahahuolista, jotka johtuvat pihiydestä. Monet elävät kuitenkin pihin ihmisen kumppaneina tai puolisoina.

Itaran mielestä kaikki maksaa liikaa. Itse asiassa hän ei haluaisi maksaa mistään mitään. Itara on kova tinkimään, koska hänen mielestään hinnat ovat aina liian kovia. Olen tavannut ihmisiä, jotka salakuljettavat kaupan muovipussin kassan ohi vaivihkaa, koska muutaman kymmenen sentin säästö on heille välttämätöntä. He saavat siitä mielihyvää. Säästäminen on pihin ihmisen nautinto.

Itaruus on psyykkinen sairaus ja usein läheisille raivostuttavaa. Kun kodin välttämättömät hankinnat ja niiden maksaminen tuottaa tuskaa itaralle, sitä on läheisen vaikea ymmärtää, koska itaralla on usein paljon rahaa tileillään. Itaran kanssa eläminen on haasteellista. Joutuu menemään usein omalle lompakolleen saadakseen haluamansa. Kodin välttämättömät menot kaatuvat toisen niskoille helposti. On helpompi maksaa itse kuin inttää pihin kanssa.

Pihi ei tajua olevansa pihi. Hän säästää. Joka sentti on säästämisen arvoinen ja elämä kapeutuu rahan keräämisen ympärille. Mihinkään ei saisi kuluttaa. Kun puoliso on suihkussa ”liian kauan”, tulee pihi jo kolkuttelemaan ovelle valittaen vedenkulutusta. Patterit pitää olla viileällä niin, että kaikki muut palelevat. Sähköä ei saa kulua.

Itaran mielenmaisema on niukkuuteen uskova. Hänestä kaikki pois antaminen on kuin itsestään antaisi pois. Hänen minäkuvansa on rahan kiinnipitämisen varassa, ja jos se vaarantuu, hän voi olla jopa tuskainen. Itara ei anna mitään rahallisesti, vaikka voi olla sosiaalisesti ”antava”, miellyttävä ja ulospäin suuntautunut seuraihminen. Mutta kun tullaan rahaan, hänen asenteensa on selkeä. Mitään ei saa tuhlata. Toiminta on usein myös epäloogista ja jopa järjetöntä. Itara voi ajaa 30 kilometriä saadakseen 10 senttiä halvempaa bensaa. Rahan säästäminen voi tulla kalliiksi, mutta ilo säästämisestä voittaa terveen järjen.

Sanotaan, ettei täältä lähtiessä saa mitään mukaansa. Itaran mielestä joka sentti on kokonaisen elämän arvoinen. Hän on kiinnittynyt rahaan niin voimakkaasti, että hänen elämänsä tuntuu kaatuvan jokaiseen tuhlattuun senttiin. Hän voi olla upporikas, mutta mieleltään rutiköyhä. Hänen psyykkinen maisemansa on karu ja kuiva, ja hän pyrkii maisemoimaan sitä rahan avulla. Hänen mielestään koskaan ei voi säästää liikaa, koska maisema kärsisi.

Joskus itarakin voi heittäytyä tuhlaavaiseksi. Näin tapahtuu varsinkin alkoholin vaikutuksen alaisena. Hän voi tarjota juomat koko seurueelle ilmeenkään värähtämättä. Se kertoo siitä, että alkoholin ensimmäisten estojen kaikottua myös ”rahahuolet” kaikkoavat. Itara törsää. Seuraavana päivänä iskee katumus ja täytyy aloittaa vieläkin tiukempi säästäminen. Tällainen äärilaitainen toiminta on itaralle hyvin tyypillistä, eivätkä läheiset aina pysy perässä säästämisen ja tuhlailun välisillä maastoilla. Tärkeintä pihin kanssa elämisessä on ymmärtää itaran dynamiikka ja tietää, ettei sille voi tehdä mitään. Kyse on syvästä persoonallisuuden puolustusmekanismista, josta pihi ei voi luopua missään olosuhteissa.