Kouluttaminen – pakkolukua vai ymmärrystä?
Keskustelin vähän aikaa sitten opiskelijoiden kanssa. He olivat kaikki opiskelemassa eri opinahjoissa, mutta kertoivat samaa tarinaa koulutuksen laadusta. Luennoitsijat saapuivat saliin ja vetivät power point -luennon, ja opiskelijoiden mielestä vaikutti siltä, että luennoitsijat olivat tehneet sen saman satoja kertoja. Luennoista puuttui energia ja ilo. Kaavamainen paasaaminen teki luennosta tylsän. Mieleeni tulivat omat opiskeluaikani. Olin lukenut ensimmäisen tutkintoni Ruotsissa Uumajan yliopistossa 1970-luvulla, ja muistissani oli yhä kirkkaana luennointitapa, joka oli kaiken aikaa opiskelijoita aktivoiva. En muista kuulleeni yhtään ikävää tai tylsää luentoa. Tenteissä sai hyviä arvosanoja omasta ajattelusta ja tenttikysymyksetkin edellyttivät omaa pohdiskelua. Kun muutin Suomeen takaisin ja jatko-opiskelin Helsingin yliopistossa vuosina 1985-1988, eteen tulikin aivan muu luennointitapa. Koin tuon saman tylsien luentojen tunteen, josta kuuntelemani opiskelijajoukko puhui ...