Tiara Consulting

Vastaanotolleni tuli kerran henkilö, joka oli loppuun palamisen partaalla. Hän ei ollut työnarkomaani, eikä hänellä ollut suuria ambitioita uralla etenemisen suhteen. Hän ei siis puskenut työssään, eikä pyrkinyt osoittamaan olevansa ”korvaamaton”. Hän oli yksinkertaisesti liian kiltti. Hän suostui jopa toimeksiantoihin, jotka eivät hänen työnkuvaansa kuuluneet. Hän halusi olla mieliksi ja suostui kaikkeen. Hän koki olevansa hyväksikäytetty. Kiltit ihmiset ovat suosittuja työpaikoilla. Heihin voi aina luottaa ja he suostuvat lähes kaikkeen. Kilteille kasaantuu työpöydälle liikaa tekemistä tai he joutuvat hyppelemään kuin sätkynuket toisten toiveiden mukaan. He ovat usein työpaikan pelastajia, koska heidän hyväntahtoisuuteensa varaan lasketaan. Liian kiltille tarjotaan usein lääkkeeksi EI-sanan käyttöä. Se on kuitenkin riittämätön ohje. Kun persoonallisuus on muotoutunut kiltiksi ja diplomaattiseksi, ein sanominen on yhtä vaikeaa kuin on muuttaa koko persoonallisuuttaan. Jos o...

Terve vastuuntunto ilmenee kykynä ottaa vastuu itsestään, omista valinnoistaan ja niiden seurauksista. Vastuuntuntoinen ihminen tekee työnsä parhaan kykynsä mukaan ja hoitaa vaadittavat asiat sekä työssä että kotona. Vastuuntunto tarkoittaa myös kykyä olla aktiivinen tekijä elämässään. Asiat tulevat hoidetuiksi ajallaan eikä mikään vaadittava jää tekemättä. Vastuuntunto laajenee kuitenkin hyvin helposti liialliseksi vastuuntunnoksi myös toisten tekemisistä. Ihmisestä voi tulla päällepäsmäri, joka on aina tuputtamassa neuvojaan toisille, eikä anna heidän toimia oman vastuuntuntonsa ohjaamina. Pahimmillaan ylivastuullinen kyttää toisten tekemisiä ja laskee erityisesti tekemättä jättämiset. Ylivastuullisuus voi olla myös täydellisyyden tavoittelua. On pakko ottaa vastuu ihan kaikesta ja pyrkiä aina huipputulokseen. Sisäinen ääni vaatii aina vain lisää ja paremmin, niin ettei voi olla oikein koskaan ihan tyytyväinen tekemisiinsä. Ihminen on kuitenkin kehittyvä, keskeneräinen olent...

Jokaisella terveellä ihmisellä on halu auttaa lähimmäistään. Se on rankassa ajassamme tervetullutta ja pienikin teko voi olla autettavalle mittaamattoman arvokas. On kuitenkin ihmisiä, joiden auttamishalu pohjautuu tarpeeseen pelastaa ihmisiä, ja silloin ollaan jo heikoilla jäillä. Toisten pelastamisen tarve ei ole enää tervettä, vaan kumpuaa omasta vajavaisuudesta. Joillakin ihmisillä on lupa olla onnellinen vain, jos pelastaa muita ihmisiä. Pelastamisen tarve pohjautuu kuitenkin harhaan siitä, että ikään kuin tietää, mikä toiselle ihmiselle on hyväksi. Puolisoa tuupataan väkisin laihdutuskuurille, alkoholistille tuputetaan AA-ryhmän esitteitä ja jopa saatellaan häntä ensimmäiseen ryhmäistuntoon. Lapselle tyrkytetään harrastuksia, joita lapset eivät ehkä edes halua. Pidetään palopuheita niille, jotka ovat kohdelleet toisia väärin. Pelastamisessa korostuu harhainen kaikkivoipaisuus. ”Minä tiedän, mikä on parasta sinulle!” ”Minun neuvoistani kannattaa ottaa vaarin!” Pelastamise...