Yksinäisyys ei tapa
Ihmisen yksi perustarve on kuulua yhteen. Jokainen on jossain vaiheessa käyttänyt ehkä paljonkin energiaa löytääkseen itselleen viiteryhmän, johon voi samaistua ja saada tunteen kuulumisesta joukkoon. On hankittu kumppani, perhe, ja on löydetty sosiaalisuutta tarjoavia harrastuksia. Työyhteisökin on tarjonnut parhaimmillaan yhteen kuulumisen tunteen ja ryhmän, johon voi liittyä. Monet ovat kuitenkin valinneet yksinäisyyden elämäntavakseen ja voivat silti hyvin. Olisi kohtuutonta ajatella, että kaikki yksinäiset olisivat hengenvaarassa. On paljon ihmisiä, jotka ovat luonnostaan introverttejä eivätkä edes kaipaa seuraa, vaan kokevat sosiaalisuuden välttämättömänä pahana. Olen tavannut ihmisiä, jotka kokevat ihmisetn kanssa olemisen kovin raskaana ja haluavat yksinäisen lepohetken aina ”pakkososiaalisuuden” jälkeen. Yksinäisyys voi olla tunnetta, että on pudonnut ulos kaikesta tärkeästä esimerkiksi eläkkeelle jäämisen jälkeen, vaikkakin yksinäisyys ei katso ikää. Nykyään nuoret...