Auttamista vai pelastamista?
Jokaisella terveellä ihmisellä on halu auttaa lähimmäistään. Se on rankassa ajassamme tervetullutta ja pienikin teko voi olla autettavalle mittaamattoman arvokas. On kuitenkin ihmisiä, joiden auttamishalu pohjautuu tarpeeseen pelastaa ihmisiä, ja silloin ollaan jo heikoilla jäillä. Toisten pelastamisen tarve ei ole enää tervettä, vaan kumpuaa omasta vajavaisuudesta. Joillakin ihmisillä on lupa olla onnellinen vain, jos pelastaa muita ihmisiä. Pelastamisen tarve pohjautuu kuitenkin harhaan siitä, että ikään kuin tietää, mikä toiselle ihmiselle on hyväksi. Puolisoa tuupataan väkisin laihdutuskuurille, alkoholistille tuputetaan AA-ryhmän esitteitä ja jopa saatellaan häntä ensimmäiseen ryhmäistuntoon. Lapselle tyrkytetään harrastuksia, joita lapset eivät ehkä edes halua. Pidetään palopuheita niille, jotka ovat kohdelleet toisia väärin. Pelastamisessa korostuu harhainen kaikkivoipaisuus. ”Minä tiedän, mikä on parasta sinulle!” ”Minun neuvoistani kannattaa ottaa vaarin!” Pelastamise...