Tiara Consulting

Ihmisellä tuntuu olevan perustarve saada auttaa. Se voi joskus unohtua ja joutua esimerkiksi kunnianhimon tai itsekeskeisen ajattelun alle, mutta ei häviä minnekään. Ihmisen halu auttaa on synnynnäinen ominaisuus. Auttamisen sanotaan tuovan iloa ja sitä se tekeekin. Ilo kumpuaa, ei vain aikaansaamisesta, vaan myös siitä, että asettuu ikään kuin omien asioidensa ulkopuolelle edes hetkeksi, ja mieli siirtyy jonkun toisen ihmisen palvelukseen. Auttaminen aktivoi meissä myös paljon muuta, sellaista, joka on kyllä koko ajan olemassa, mutta usein piilossa mielemme perukoilla. Auttaessa ihmisessä aktivoituvat monet tunteet ja mielen syvät osat. Tunne tekemisen ja koko elämän merkityksestä kasvaa. Tuntuu tärkeältä saada tehdä jotain toisen hyväksi ja tehdä se pyytettömästi. Auttaessa kyky asettua toisen asemaan lisääntyy ja näin empatiataidot kehittyvät. Empatia on kuin avain vielä laajempaan osaan itsessämme. Auttamisessa heräävät tunteet aktivoivat aivoissamme tunneälyä eli ...

Ihmisen yksi perustarve on kuulua yhteen. Jokainen on jossain vaiheessa käyttänyt ehkä paljonkin energiaa löytääkseen itselleen viiteryhmän, johon voi samaistua ja saada tunteen kuulumisesta joukkoon. On hankittu kumppani, perhe, ja on löydetty sosiaalisuutta tarjoavia harrastuksia. Työyhteisökin on tarjonnut parhaimmillaan yhteen kuulumisen tunteen ja ryhmän, johon voi liittyä. Monet ovat kuitenkin valinneet yksinäisyyden elämäntavakseen ja voivat silti hyvin. Olisi kohtuutonta ajatella, että kaikki yksinäiset olisivat hengenvaarassa. On paljon ihmisiä, jotka ovat luonnostaan introverttejä eivätkä edes kaipaa seuraa, vaan kokevat sosiaalisuuden välttämättömänä pahana. Olen tavannut ihmisiä, jotka kokevat ihmisetn kanssa olemisen kovin raskaana ja haluavat yksinäisen lepohetken aina ”pakkososiaalisuuden” jälkeen. Yksinäisyys voi olla tunnetta, että on pudonnut ulos kaikesta tärkeästä esimerkiksi eläkkeelle jäämisen jälkeen, vaikkakin yksinäisyys ei katso ikää. Nykyään nuoret...