Omat vai toisten odotukset?

Kuulin erään keski-iän ylittäneen henkilön sanovan samanikäiselle ystävälleen: ”Ihanaa olla tässä iässä, kun ei enää tarvitse välittää siitä, mitä muut ajattelevat!” Ystävykset keskustelivat tästä vapaudesta ja totesivat, että tulipa paljon hukattua elämässä aikaa toisten odotusten täyttämiseen. Milloin piti pukeutua tietyllä tavalla suhteessa ikään, milloin piti leikkauttaa hiuksensa tietyllä tavalla tietyssä iässä. He kokivat olevansa nyt vapaita. On lähes oletusarvo, että iän myötä toisten odotukset laimentuvat omia päätöksiä tehtäessä. Näin ei kuitenkaan aina ole.

Vastaanotollani olen tavannut useita jo keski-iän ylittäneitä ihmisiä, jotka ovat kokeneet olevansa yhä toisten odotusten vankeja. On pitänyt suorittaa velvollisuudentuntoisesti. Ei ole ollut oikeutta edes päiväuniin, vaikka on eläkkeellä, koska on pitänyt saada aikaiseksi. On pitänyt olla kiltti tyttö tai poika, vaikka ikää on karttunut ja voisi tehdä niin kuin itse haluaa. Mutta ei: Kiellot, säännöt ja määräykset oman pään sisällä ovat olleet niin voimallisia, ettei omille toiveille ole ollut tilaa. Mieli on voinut olla täynnä elämänohjeita, jotka eivät ole kummunneet ihan omasta toiveesta ja halusta viettää tietynlaista elämää.

Jos on elänyt kymmeniä vuosia toisten odotusten paineessa ja niiden täyttämisessä, voi olla vaikea vapautua niistä myöhemmälläkään iällä. Niistä on tullut sisäisiä viestejä, joita toteuttaa toisten odotuksista huolimatta. Toisten odotuksista on tullutkin omia odotuksia ja niistä on vaikeampi päästä eroon, koska ne kaikuvat omassa päässä.

Ihminen on alusta pitäen toisten odotusten vanki. Kasvaminen ja kehittyminen vauvasta lähtien on usein vanhempien vaatimuksiin vastaamista. Vanhempien odotuksista, kielloista ja ”elämänohjeista” onkin tullut sisäinen ääni. Ihminen on ikään kuin ohjelmoitunut näistä vanhempien sanallisista ja ei-sanallisista viesteistä käsin toimivaksi.

Miten sitten voi karistaa nuo historiasta kummunneet vaatimukset päänsä sisältä?

Kyse on lupien antamisesta itselleen. Minulla on lupa elää omannäköistäni elämää! Saan elää omien toiveideni mukaan! Saan olla onnellinen, vapaa ja huoletonkin!

Mitkä sisäiset kiellot estävät sinua olemasta aito sinä? Kuka ne asetti? Ketä varten pitäisi olla suorittava ja jopa ylivelvollisuudentuntoinen? Ketä varten käyn kampaajalla? Ketä varten pukeudun? Voisiko niiden sääntöjen antaa jo mennä? On lupa olla sellainen kuin haluaa olla ja toimia oman syvä sisäisen toiveen mukaisesti huolimatta toisten odotuksista. Tämän oivaltaminen vapauttaa valtavasti energiaa, jonka voi sitten käyttää, niin kuin itse haluaa!