Auttaminen — parasta meissä

Ruotsin prinsessa Sofia steriloi ehkä tällä hetkellä instrumentteja tai petaa potilassänkyä vasta opituin sairaalaviikkauksin Sophiahemmetin sairaalassa Tukholmassa. Tämä nuori Värmlannin herttuatar halusi auttaa ja tehdä jotakin hyödyllistä ja konkreettista koronakriisissä. 

99-vuotias toisen maailmansodan brittiveteraani Tom Moore käveli rollaattorilla puutarhassaan Bredfordshiressä Englannissa 25 metrin matkan sata kertaa ja keräsi tempauksellaan 24.4.2020 mennessä 28 miljoonan punnan (32 milj. euroa) lahjoituspotin Britannian kansalliselle terveydenhuollolle. Tom Mooren tarkoitus oli kiittää terveydenhuoltoa saamistaan hoidoista ja kerätä tuhat puntaa. Koronakriisi muutti tempausta laajemmaksi auttamiseksi. Sadat tuhannet ihmiset tekivät lahjoituksia, ja sivusto jopa kaatui hetkeksi.

Kaikki auttaminen ei ole näin raflaavaa, eikä pääse kansainvälisen lehdistön etusivuille. Mutta sadat ihmiset tälläkin hetkellä, pelkästään Suomessa, tekevät vapaaehtoista auttamistyötä koronan keskellä. Auttajiksi on ilmoittautunut tuhansia henkilöitä, ja tilanne on niin hullunkurinen, että autettavia ei löydykään niin paljon kuin auttajia on.

Vanhuksille viedään ruokaa, ja heille on järjestetty soittorinkejä. Auttaviin puhelimiin on saatu vapaaehtoisia kuuntelijoita. Monet lomautetut ovat ryhtyneet auttamaan lapsia kotikoulunkäynnissä. Yritysmaailmassa on myös ryhdytty helpottamaan yrittäjien arkea. Monet liiketilojen omistajat ovat lakanneet perimästä vuokria korona-ajalta. Pankit antavat lainojen lyhennysvapaita yrityksille ja myös yksityishenkilöille. 

Auttaminen alkaa myötätunnon kokemuksesta. Ruotsin sana myötätunto, ”medanda” eli ”mukana hengitys”, kertoo hyvin siitä, kuinka auttaja virittäytyy autettavan taajuudelle. Auttaja hengittää hetken autettavan tilannetta, vaikeutta tai kärsimystä ikään kuin autettavan tahtiin. Vaikka auttaja ei voisikaan täysin samaistua autettavan tilanteeseen, koska oma kokemus siitä puuttuu, hän voi kuitenkin tuntea empatiaa, eli ainakin kuvitella, miltä autettavan asemassa olo tuntuu. Empaattinen virittyminen herättää monenlaisia tunteita, myötätynnon lisäksi huolta, surua toisen kärsimyksestä ja voimakasta halua antaa panoksensa tilanteeseen — ja siis auttaa. 

Kaikki nämä tunteet avaavat polun tunneaivoihin, limbiseen järjestelmään. Ilman tunnekeskustamme myötätunto, virittyminen, empatia, toisen vaikean tilanteen ymmärtäminen ei olisi mahdollista. Usein kovin rationaalista ja kovaakin ajattelua ihannoiva ja vaativa maailmamme siirtyy piirun verran tunneaivojen puolelle. Esiin nousevat ymmärrys, merkitykset ja luova ajattelu. Tunteiden tunteminen on luvallista.

Auttamisen myötä ajassamme elävä sitkeä minäkeskeisyyskin väistyy syrjemmälle. Monet ovat huolissaan ”meistä”, Suomesta, vähempiosaisista tai lapsista. Ihmiset miettivät, voivatko he tehdä jotain muiden hyväksi. Ja mehän voimme, ja helposti. Nyt voi passiivisella olemisellakin auttaa. Kun pysyy eristyksissä, tulee auttaneeksi varmistamalla, ettei ainakaan itse tartuta ketään. Jos eristys alkaa rasittaa, voi mielessään määritellä sen uudestaan: Minä autan.

Pessimisti voi ajatella, että tämä sosiaalisen omantunnon herääminen on vain väliaikaista ja hokee Stingin sanoin: ”History will teach us nothing”. Optimisti taas toivoo, että auttamisen myötä aktivoitunut aivojen limbinen järjestelmä ”jäisi päälle” koronakriisin jälkeenkin. Että yhteisöllisyys ja toisistamme välittäminen jatkuisi normaalin palattua. Se on kuitenkin parasta meissä, ja sen toivoisi jatkuvan.




Kommentit

Suositut tekstit

Minän puolustusmekanismit

Liiallinen vastuuntunto

Hypnoosi terapiamuotona

Työnarkomania

Kriisiä pala kerrallaan — mielen annostelumekanismit