lauantai 14. lokakuuta 2017

Toistamispakko

Olen lähes neljänkymmenen vuoden ajan kuunnellut vastaanotollani potilaita, jotka elävät toistamispakon alla. Olen tavannut ihmisiä, jotka esimerkiksi aina valitsevat samantyyppisiä ihmisiä kumppaneikseen tai puolisoikseen. Jotkut toistavat jotakin riippuvuutta, mikä näkyy esimerkiksi epäterveellisinä elämäntapoina, oli sitten kyse ylensyönnistä, alkoholin käytöstä tai pakonomaisesta pelaamisesta. On mahdollista toistaa mitä tahansa käyttäytymismallia tai olla riippuvainen mistä tahansa ja toistaa tuota käyttäytymistä loputtomasti.

Toistamispakkoisilla on tietty käsitys elämästä, ihmissuhteista tai elämänkulusta, jonka he haluavat tiedostamattomasti toistaa. On tärkeää tajuta, ettei kyse ole aktiivisista valinnoista, vaan alitajunnan voimasta. Toistamispakkoinen voi jo kärsiä toistamisestaan, mutta ikään kuin pakonomaisesti toistaa silti ja suorastaan ihmettelee, miksi taas kävi näin.

Jokainen on syntynyt johonkin perhekulttuuriin ja kasvanut siinä. Jokainen lapsi mallioppii, eli alkaa toistaa vanhempiensa elämäntapaoja tai arvoja ja myös vanhempien riippuvuuksia. Lapsi imee kaiken ympärillään olevan itseensä kuin sieni ilman harkintaa, jota hänellä ei vielä lapsuudessa edes voi olla. Jokainen ihminen on lapsuutensa kulttuurin tuote. Opitut tavat säilyvät pitkään ja ne muuttuvat vain tietoista harkintaa käyttämällä.

Kulttuuri ulottuu usein myös kauemmaksi ajassa. Toistetaan ehkä teemaa, tapaa tai tapoja, joka oli isoäidin tai isoisän teema tai tapa, jonka heidän lapsensa oppivat, ja jälleen heidän lapsensa. Kulttuuri valuu useidenkin sukupolvien yli helposti ja vääjäämättömästi. Jopa niinkin hurjat sukuteemat kuten itsemurha periytyvät sukupolvien yli. Jos joku on tehnyt suvussa itsemurhan ja varsinkin jos se on ollut tabu, puhumattomien asioiden listalla, se tuntuu toistuvan myöhemmissä sukupolvissa useammin kuin suvuissa, joissa itsemurhia ei ole tehty. Tästä on kiistatonta faktaa tiedossa itsemurhien tutkimuksissa.

Onneksi kaikki toistamispakot eivät ole tappavia, mutta ne voivat silti olla vaarallisia. Rikollisen lapsesta tulee rikollinen suuremmalla todennäköisyydellä, kuin normaaliperheessä kasvanut lapsi. Alkoholistiperheen lapsesta tulee suurella todennäköisyydellä alkoholisti tai hän valitsee, yhtä suurella todennäköisyydellä, alkoholistin puolisokseen. Alkoholismi periytyy siis vahvasti mallioppimisen kautta.
Toistettava elämäntapa ja toistamispakko on tietyllä tavalla ”turvallinen”. Se on tuttu, koska siihen on tottunut. Sitä hakee tulevaisuudessakin itselleen, jotta tuo tuttuuden tunne säilyisi. Senhän on kokenut ja tietyllä tavalla sen ”osaa”. Toistamispakko kertookin siitä, että mitään muuta tapaa ei osaa. Ihminen ei ole koskaan siirtynyt toistamispakon ulkopuolelle harjoittelemaan toisenlaista tapaa olla ja elää. Toistamistavasta on tullut pakkomielle.

Toistamispakot voivat olla myös näennäisesti harmittomia kuten esimerkiksi siivoustavat, rahankäytön tavat tai lasten kasvatukseen liittyvät kysymykset. Tavat voivat liittyä niinkin viattomiin aiheisiin kuten liikunnan tärkeys, vuorokausirytmi tai arjen elämän sisältö yleensä. Ne voivat kuitenkin aiheuttaa paljonkin kitkaa, mikäli elämänkumppani ei jaa noita samoja ajatuksia. Niistä tulee helposti toistuvia riidan aiheuttajia. Jos kompromisseihin ei päästä, voi olla tiedossa riitainen liitto. Jos kumpikin pitää kiinni lapsuudessa oppimastaan, kitkat ovat vääjäämättömiä ja parista voi tulla jatkuvasti riitaisa ja toisilleen nalkuttava. Kiistellään loputtomasti siitä, mikä on ”oikea tapa” viettää joulu tai juhannus. Nämä riidat toistuvat vuosittain, jos kumpikaan ei anna periksi ”todellisesta joulusta” tai juhannuksesta.


Koska toistamispakko on aktiivisen mielen ulottumattomissa, alitajuisen mielen ”ohjekirja”, vaaditaan usein ponnistusta toistamispakon valaisemiseksi. Terapia on tähän oivallinen keino, mutta usein riittäisi syvällinen itsetutkiskelu. Mikä näyttää toistuvan elämässäni? Mitä teemoja tunnun elävän kerrasta toiseen? Mitä lapsuudenoppeja olen saanut asioiden toistamiseen? Miksi toistan näitä kaavoja ja malleja? Itsensä kehittäminen edellyttää kaikkien käyttäytymispiirteiden kyseenalaistamisen kykyä. On oivallista, että lakkaa pitämästä tapojaan ”ainoina oikeina” ja avaa mielensä muillekin mahdollisuuksille. Kun ovet aukeavat, elämä laajenee väistämättä ja sen myötä elämän laatu paranee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!