Työnarkomania



Kun ihminen on rakastunut työhönsä ja lähtee aina mielellään sen pariin, hän on etuoikeutettu. On hieno lahja saada tuntea riemua työn tekemisestä, paneutumisesta, haasteisiin vastaamisesta, aikaansaamisesta, ongelmien ratkaisemisesta ja yhteistyöstä muiden kanssa. On jopa mielekästä tuntea välillä stressiä - kertoohan se, että jotakin tärkeää on menossa. 

Rakkaus työhön voi saada myös työnarkomanian piirteitä, ja silloin on kyse haastavasta ilmiöstä, joka ei olekaan ihan kokonaan vain hyvä asia. Työnarkomanialla voi olla katalia seurauksia. Se voi uuvuttaa huomaamatta, saada muun elämän tuntumaan vähäpätöiseltä tai tyhjältä. Loppuunpalaminen on työnarkomaanille todellinen riski. Voi olla niin työnsä pauloissa, että kaikki muu häviää. Muun elämän sisällön merkitykset voivat kaventua ja silloin ihminenkin aina kapenee. Kaventuessaan ihmisen psyykkinen vastustuskyky pienenee: stressiherkkyys kasvaa ja ärtymyskynnys madaltuu. Keho alkaa tuottaa stressihormoneita, ja fyysinenkin hyvinvointi kärsii.

Työnarkomaniassa on kyse riippuvuudesta suhteessa työhön. Riippuvuussuhteen synty vaatii aina aikaa. Työn yliarvostus ja sen levittäytyminen tärkeimmäksi, kaikkien elämän osa-alueiden päälle ulottuvaksi pääasiaksi tapahtuu useimmiten pikkuhiljaa, vuosien kuluessa. Kun elämän kaventuminen tapahtuu vaivihkaa, sen havaitseminen on vaikeaa.

Työnarkomanian oireet näyttäytyvät silloin, kun työtä ei ole, kuten juuri esimerkiksi lomalla. Kesäloma onkin hyvä hetki tarkastella suhdettaan työhön objektiivisesti. Olenko vain "työni pauloissa" terveellä tavalla, vai olenko ehkä työnarkomaani tai sellaiseksi tulossa? On tärkeää havainnoida oireita itsessään: Mieli on tyhjä tai olo on hermostunut. Mikään ei innosta eikä tuota iloa. Jos kehtaisi, pitäisi "lomakampaa", laskisi päiviä, että pääsee taas töihin. Itse tuon tylsistymisen ehkä vielä kestää, mutta ympäristö reagoi. Perhe kyllä huomaa, että työnarkomaanin ajatukset ovat muualla, että hän on vain puolittain mukana perheen kanssa, mutta työnarkomaani ei sitä ehkä itse huomaa ja on usein kuuro perheen toiveille. 

Työnarkomaani voi myös "suorittaa" lomaa: allakka on loman ajaksi ehkä varattu täyteen suoritteita, tekemistä ja ohjelmaa, vaikka muu perhe ehkä haluaisi vain loikoilla laiturin nokassa. On tyypillistä, että työnarkomaani ei osaa vain olla. Koko ajan täytyy olla "tärkeä projekti" menossa.

Pesunkestävä, piintynyt työnarkomaani ei edes pidä lomaa. Hänellä on siihen useita "hyviä syitä". "Olen yksityisyrittäjä, en voi jättää firmaa lomaillakseni." "Kukaan muu ei osaa hommiani, enkä voi jättää niitä retuperälle." "Ei minua huvita lomailla, koska työni on myös harrastukseni, ei sen äärestä halua olla pois."

Työstä pois joutuminen, sairastuminen työkyvyttömäksi tai eläkkeelle jäänti iän perusteella ovat usein työnarkomaanille vakavia paikkoja. Silloin työnarkomanian "diagnoosi" viimeistään selviää. Työnarkomaani putoaa tyhjän päälle, kun työ syystä tai toisesta lakkaa. Voi kehittyä tyypillisiä masennukseen kuuluvia oireita: ilottomuutta suhteessa elämään, aloitekyvyttömyyttä, keskittymiskyvyn häiriöitä, ruokahalun loppumista, unettomuutta tai liiallista nukkumista, ja jopa kuoleman toiveita. 

Masennusoireet on syytä ottaa aina vakavasti. Silloin on hyvä hakea apua ja käsitellä asia ammattiauttajan kanssa. Oireet voivat työn loppumisen jälkeen toki lieventyä ajan kuluessa, kun ihminen saa tarpeeksi sopeutumisaikaa. Työnarkomaani sopeutumisaika voi olla vuosia, jopa kolmesta viiteen vuoteen, joka on sama aika kuin läheisen kuoleman aiheuttamassa suruprosessissa. Onhan työnarkomaanilta todellakin rakkain, eli työ "kuollut".

Kannattaa ennaltaehkäistä työnarkomanian seurauksia pitämällä huolta siitä, että työuran aikana pitää kiinni myös joistakin muistakin elämän osa-alueista ja panostaa niihin. Pelkästään työn varaan jääminen ei missään nimessä kannata. Mitkä muut asiat tuovat iloa? Niitä kannattaa kerätä elämään ja antaa niille myös aikaansa. Näin tulee panostaneeksi omaan tulevaisuuteensa. Erityisesti ihmissuhteita kannattaa vaalia, koska sosiaaliset suhteet ovat tutkitusti tärkein hyvää elämänlaatua ylläpitävä voima. Kannattaa opetella olemaan jouten ja sen oppimisesta voi tehdä "projektin". Elämä saa toki olla puuhakasta ja toimeliasta, jos se ei ole tyhjyyden tunteesta karkuun juoksemista. 

Hengitä syvään ja päästä langat käsistäsi edes loman ajaksi. Mielen on hyvä saada tyhjentyä ja samalla tankkautua uutta työrupeamaa varten. Jos ei osaa olla jouten, olisi ainakin tärkeää tehdä jotain hyvin erilaista kuin töissä. Fyysiset ponnistelut ovat tärkeitä, koska ne auttavat kehoa puhdistumaan stressihormoneistaan. 

Vaikka on kesä, kannattaa siis tankkautua jo talvea varten. Jokainen varmasti löytää itselleen sopivan tavan uusiutua! Näin työnarkomaniakin pääsee lomalle!

Kommentit

Suositut tekstit

Minän puolustusmekanismit

Liiallinen vastuuntunto

Toistamispakko

Kriisiä pala kerrallaan — mielen annostelumekanismit