Riitelyn taito

Riidat näyttävät usein syntyvän pienistä asioista, mutta saavat usein suuret mittasuhteet riitelyn edetessä. Jokaiseen parisuhteeseen ja perheeseen kuuluu riitely osana yhteiseloa, mutta harva osaa riitelyn taidon.

Sanotaan, että hyökkäys on paras puolustus. Monesti riidassa kuullaankin viestintää, jossa riitelijät hyökkäävät toistensa päälle sanallisesti niin, ettei edes toisen lausetta kuunnella loppuun. Riidat ovat myös aina tunteilla ladattuja. Pettymykset, eri kannalla olemiset ja arjen erilaiset toimintatavat synnyttävät raivoisiakin riitoja ihan jokaisessa kodissa.

Riidat kertovat epätasapainosta ja usein myös erilaisuudesta. Ollaan jollain kannalla, ja se on jokaisen riitelijän mielestä ”oikein”. Kun toinenkin on ”oikeassa”, syntyy ristiriita, joka johtaa kiivaaseenkin sanailuun. Voi olla, että hyökkääminen vaikuttaa riidan hetkellä ainoalta oikealta lähestymistavalta, mutta se ei valitettavasti lopeta riitaa, eikä edes laimenna riidan olemusta. Se lisää tuulta riitelijöiden purjeisiin. Riidoilla on myös taipumus monistua sanasta sanaan samanlaisina viikosta tai kuukaudesta toiseen, ikään kuin repliikkivarasto vain toistuisi sanasta sanaan eri riitelykerroilla.

Riidoissa käytetään usein rankkojakin menetelmiä. Haukutaan, ei vaan riidan kohdetta, vaan pian myös hänen henkilönsä ja historiansa. ”Olet kuin äitisi”, ”Olet kuin vanha kärttyinen vaarisi”, ovat usein riidan sekaan heitettyjä argumentteja. Silloin koko ihminen tulee teilatuksi, ei vain persoonana, vaan koko sukunsa kautta. Ilkeät sanat haavoittavat. Ne aiheuttavat usein syvempiä haavoja kuin oletetaan. Ne jäävät elämään pahana mielenä syvälle mieleen. Sanoja ei saa koskaan takaisin, ne satuttavat, ja sopu voi olla vaikea saavuttaa sen jälkeen, kun on haavoitettu syvästi. Laastarointi auttaa hetkeksi, ”unohdetaan koko riita” -menetelmä toimii vain aikansa. Sovun ainekset voivat olla liian ohuita. Syvät haavat jäävät elämään.

Riidassa on usein käytössä vain kolme roolia: Ollaan joko syyttäjiä tai uhreja ja nämä roolit

voivat vaihtua hyvinkin tiuhaan tahtiin. Joskus jompikumpi yrittää pelastaa tilanteen jollakin kommentilla ja tuo pelastajan rooli voi myös vaihdella riidan aikana. Tätä roolien välistä heittelehtimistä kutsutaan ihmissuhdepeliksi. Se ei ole autenttista ja läsnäolevaa vuorovaikutusta. 

Kuuntelemalla pääsisi pidemmälle jopa riitojen yli. Mitä toinen oikeastaan sanoo? Mistä hän on pettynyt? Mikä hänen mieltään hiertää? Hyökkäävällä asenteella ei koskaan päästä näiden peruskysymysten äärelle. Vain tilan antaminen toisen kiukulle ja kuunteleminen voivat viedä eteenpäin. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, kannattaa olla hiljaa. Kirpeitä sanoja voi olla kielen päällä, mutta on viisautta olla sanomatta niitä ääneen.

Riidan rooleista pääsee pois ainoastaan kieltäytymällä yhdestäkään roolista. On parempi olla hiljaa kuin pallotella itseään eri roolien välillä, koska se ei johda mihinkään.

Jos riidat toistuvat usein, tulisi miettiä niiden todellista syytä. Pitäisi olla valmis puhumaan pettymyksen syistä ja jopa niiden patoutuneesta luonteesta. Riidattomia perheitä ei ole, joten kyse on ihan normaalista kanssakäymisestä. Jo se tieto helpottaa, mutta kinojen syihin kannattaa silti puuttua. Rauhallinen keskusteleminen suhteen eri osa-alueiden hoitamisesta perheessä on paras tapa päästä tuloksiin.

Mitä toivot minulta? Miten arkeamme tulisi hoitaa kaikkien tyytyväisyyden edistämiseksi?

Mitä asioita pidän parisuhteessa tärkeinä? Miten sopusointu voisi löytyä? Riidan sijaan kannattaisikin vain kysellä ja kuunnella vastauksia. Jos sopusointu on molempien tavoite, kannattaakin löytää uusi lähestymistapa riitoihin.