Trauma tapahtuu tänään

Kun naapurin ystävälliseksi mielletty setä lähtee muutaman korttelin päähän rähinöimään ja tappelemaan kaikkien yllätykseksi, tuntuu sedän toiminta karvaalta petokselta, jota ei voi ikinä antaa anteeksi. Samalla kun koko maailma seuraa tapahtumia minuutti minuutilta, naapurin setä toteuttaa hirmutekoja, joita ei kukaan uskonut enää mahdollisiksi. Ihmiset seuraavat tilannetta lähes henkeään pidätellen. Järkytystä on vaikea pukea sanoiksi.

Trauma tuli jokaisen kotiin. Jokainen koki hetken tai hetkiä, jolloin tilanne kävi yli ymmärryksen ja tuntui musertavalta. Mieli koki trauman: se pieneni, kaventui ja puristui kuivaksi rusinaksi. Kauhu, epäusko, järkytys ja pelko pistäytyivät mielessä, ja joillakin ne jäivät viipymään. Ikävät tunteet kalvavoivat pahimmillaan yötä päivää. Ne saattoivat keikauttaa päälaelleen arjen ja tulevaisuuden mieltämisen sellaisina kuin ne olivat. Trauma levisi kaikkeen ja kaikkiin jokaiselle yksilöllisellä tavalla. Joillakin trauman pahimmat tuntemukset olivat ohi hetkessä, mutta mieli saattoi jäädä alavireiseksi, ahdistuneeksi tai tunnetyhjiön tilaan pidemmäksikin ajaksi. Jotkut putosivat pysyvämmin.

Trauman ymmärtäminen

Määritelmän mukaan trauma on tapahtuma tai tapahtumien sarja, joka on musertava, joka käy yli ymmärryksen ja on ylivoimainen kestää. Trauma on myös sanojen tuolla puolen, usein jopa mahdoton sanoittaa. 

Sota kerrannaisvaikutuksineen on vääjäämättä traumaattinen, ei vain sodan osapuolille, vaan myös sivusta seuraaville. Kaikkia kerrannaisvaikutuksia ei edes voi nähdä vielä eikä mieli ehkä edes halua nähdä niitä. Tietäminen voisi jälleen käydä yli ymmärryksen ja romahduttaa mielen kestokyvyn.

Trauma on myös kehollinen. Keho puolustautuu ylivoimaista stressiä vastaan kaikilla keinoillaan. Se siirtyy ”taistele-pakene” -asetuksille. Stressihormonit lähtevät välittömästi jylläämään kehossa. Adrenaliinia, noradrenaliinia ja kortisolia erittyy auttamaan kehoa, joka kokee olevansa hätätilassa.

Niiden koktaili voi pysyä kehossa kauan. Erityisesti kortisoli tuppaa viipyilemään ja voi aiheuttaa ikäviä ja pidempiaikaisia häiriöitä ja jopa vaurioita koko elimistölle. 

Traumaa on tarjolla usein

Mikä tahansa tilanne, joka on tuntuu ylivoimaiselta kestää, on mahdollinen trauman lähde. Elämällä on taipumus tarjoilla näitä tilanteita. Tilastojen mukaan trauman paikka tulee eteen keskimäärin kolme kertaa jokaisen ihmisen elämässä. 

Elämällä ja kaikilla ihmisillä on nurja puolensa. Ihmiset petkuttavat, valehtelevat, pettävät lupauksia ja toimivat yhteisiä sopimuksia vastaan. Ihmiset toimivat ketunhäntä kainalossa salaisin, pimein tarkoitusperin ja ovat epärehellisiä. Ihmiset tuottavat tuskaa jopa tahallisesti tai silkkaa ymmärtämättömyyttään. Sääntöjä rikotaan. Ilmiö on ikiaikainen — näin kerrotaan käyneen jo Eedenin puutarhassa. 

Traumaattisia tilanteita tapahtuu myös ilman että kukaan tekee mitään väärää. Rakas läheinen voi kuolla yllättäen. Luonnonmullistus voi viedä ihmisiltä kaiken silmänräpäyksessä. Ihminen voi joutua onnettomuuden, joka muuttaa arjen ja tulevaisuuden pysyvästi. Työelämä saattaa äityä niin raskaaksi, että ihminen uupuu ja voi menettää työkykynsä pitkiksikin ajoiksi. Elämää uhkaava tauti voi levitä maailmanlaajuiseksi pandemiaksi, kuten juuri koimme korona-epidemiassa. Sen uhka kosketti jokaista ja vaurioitti yksilöitä, yhteisöjä, yrityksiä ja kokonaisia ammattikuntia.

Trauma voi syntyä myös pitkän prosessin tuloksena, ikävien tapahtumien sarjan seurauksena. Lapsuusaika voi olla täynnä traumatisoivia kokemuksia ja ne kasautuvat mieleen. Avioliitto tai mikä tahansa ihmissuhde voi olla niin raastava, että mieli traumatisoituu kerroksittain ja prosessi voi tapahtua salakavalasti, kuin varkain. Nämä kehitykselliset tai pitkään kuormittavat elämänjaksot kerääntyvät mielen uumeniin, alitajuntaan, tietoisuuden tavoittamattomiin. Ihminen voi kärsiä traumasta ja sen pitkittyneestä versiosta tietämättään mutta kovasti oireillen. Silloin puhutaan trauman jälkeisestä stressioireyhtymästä (PTSD). Traumatilanteessa, huolimatta siitä, miten se on syntynyt, jokainen kysyy: ”Miten pääsen tästä eteenpäin?”

Mieli puolustautuu

Onneksi mielellä on kyky puolustaa herkkää tasapainoaan. Se käyttää monia sopeutumismekanismeja. Kieltämisen mekanismi saapuu usein ensimmäiseksi paikalle: ”Tämä ei voi olla totta!” ”Näin ei voi tapahtua!” Mieli kehittää selityksiä, jopa fantasioita ja satuilee itselleen ymmärtääkseen jotakin, mikä ei ole ymmärrettävissä. Nämä mekanismit ovat välttämättömiä, vaikka vaikuttavat ulkopuolisen silmiin joskus heppoisilta konsteilta. Ilman niitä ihmismieli voi kuitenkin mennä aivan sekaisin. 

Akuutissa tilanteessa on tyypillistä, että mieli tekee villejä manöövereitä. Voi tuntua ”kuin katsoisi elokuvaa”, ”olisi itsensä ulkopuolella” tai ”olisi täysin puutunut tuntematta mitään”. Kun todellisuus pikkuhiljaa tavoittaa mielen, se ryhtyy sitkeämpiin toimenpiteisiin palauttaakseen ja säilyttääkseen harmonian.

Traumalle tyypillisiä mekanismeja ovat etäännyttäminen ja asioiden lokerointi mielen eri osiin. Puhutaan dissosiaatiohäiriöstä, jossa mieli jakaantuu ikään kuin kahtia. Toinen puoli kantaa emotionaalisia traumamuistoja, vaikeita tunteita, ja toinen puoli pyrkii ylläpitämään normaalielämää arjen kuvioin samalla pyrkien pitämään muistot poissa haudaten trauman syvälle, kuin olemattomiin. 

Hankaluutta aiheuttaa se, ettei mielen eri kansioiden joukossa ole mappi öötä. Mikään mieleen syvällekään haudattu ei katoa, vaan jää uinumaan ja voi putkahtaa esiin jopa vuosikymmeniä myöhemmin. Trauma voi aktivoitua uudelleen jostakin, joka muistuttaa vanhasta traumasta. Sen heräämiseen riittää usein jopa aivan pieni vihje kuten ääni, valo, tuoksu tai kosketus, sana tai kuva. Silloin tuntuu, että mieli yhtäkkiä vinksahtaa omituiseen asentoon ilman mitään erityistä syytä. Ihminen on ymmällään, eikä löydä kummallisen ja ikävän tunnereaktion syy-seuraussuhdetta.

Traumasta toipuu

Traumaa kuvataan usein mielen vaurioksi tai haavaumaksi. Niistä voi onneksi toipua, vaikka arvet jäävät muistuttamaan menneestä. Vaikka traumatisoitunut mieli tuntisi, ettei asioista voi koskaan päästä yli, mieli on erinomainen toipuja. Traumasta toipuminen vie aikaa ja se vaatii kärsivällisyyttä. Tärkeintä on suoda mielelle toivon tunne. Toivo on suotuisa ja välttämätön peruselementti mielen eheytymisen kannalta. ”Arki ja tulevaisuus ovat olemassa kaikesta huolimatta, vaikka eivät olisi läsnä juuri nyt”, on trauman hoitamisen perusviesti toipuvalle.

Trauman hoitaminen aloitetaan usein puhumalla. Monesti käytetään debriefing-menetelmää, jossa trauman kokenut saa puhua kokemastaan. Koska trauman emotionaalinen puoli on sanojen ulottumattomissa, sanat pulppuavatkin vain kuvaamaan vain sitä, mitä tapahtui. Tapahtunutta on tarkoitus kerrata debriefingissä mahdollisimman monta kertaa. Mieltä on tarkoitus puhumalla ikään kuin puhdistaa, antaa mielen ”oksentaa” tapahtumien muistijälkiä.

Uudemman traumatutkimuksen valossa tiedetään, että tapahtumien tai tapahtumaketjun toisteleminen ja kertaaminen on tärkeä ensimmäinen askel toipumisessa. Pelkkä kronologinen ”mitä tapahtui ensin ja mitä sitten” -puhe ei kuitenkaan riitä traumatisoituneen emotionaalisessa eheytymisessä. Tämä ei johdu debriefing-menetelmästä, vaan siitä, että sanat tykkänään puuttuvat. Mieli ei keksi mitään käsitteitä, jotka kuvaisivat koettuja tunteita. Jos debriefingissä kysytään, miltä koettu tuntuu, ihminen vastaa hyvin usein: ”Mitkään sanat eivät riitä kuvailemaan tunteitani.”

Tunnetyöskentely on traumasta toipumisen kannalta välttämätöntä ja se saisi mielellään alkaa pian debriefing-työskentelyn jälkeen. Varsinaiset traumojen hoitoon kehitetyt menetelmät eivät aluksi edes yritä hyödyntää sanoja, koska niitä ei ole. Monesti työskentely tapahtuukin symbolien tai kehon kautta. Tunteet siirretään projektiivisesti minän ulkopuolelle hallitusti, ja terapian kuluessa ne integroidaan minään eheyttävällä tavalla. 

Keskusteluterapia tavoittaa trauman vain harvoin. On paljon esimerkkejä siitä, että traumasta on käyty keskustelemassa terapeutin kanssa jopa toistakymmentä vuotta, mutta emootionaaliset haavat ovat silti jääneet avonaisiksi. Traumaterapia auttaa eheytymisessä ja parantaa elämänlaatua, vaikka traumasta olisi kauan aikaa. Nekin tunteet, jotka ihminen luulee olevan mappi öössä, voidaan käsitellä myöhemminkin, jopa vasta vuosikymmenien jälkeen. Traumaterapian menetelmät ovat kehittyneet valtavasti viimeisen vuosikymmenen aikana ja niistä löytyy jokaiselle sopiva lähestymistapa.

Trauman käsittely on tärkeää. Pahimmillaan trauma tai traumat periytyvät sosiaalisen ohjauksen kautta. Ihminen, perhe tai suku, joka on yrittänyt tuupata ikäviä kokemuksiaan tuonnemmaksi, mielellään näkymättömiin, voi huomaamattaan tarjoilla uudelle sukupolvelle salaisia toimeksiantoja. ”Kun minä en osannut toipua, niin kanna ja käsittele sinä tätä traumaa, jos osaat.” Toimeksiannot tapahtuvat sanattomasti, poissa päivätietoisuudesta, alitajuisten virtojen kuljettamina. 

Ikävimmillään toteutuu pahin skenaario: Lapsen puutarhassa kukoistavat kaikki edellisten sukupolven traumat, joita niitä kokeneet sukupolvet evät pystyneet käsittelemään omissa pihoissaan. Kierre voi jatkua sukupolvelta toiselle, loputtomasti. Pahan olon kierre voi tuntua jopa sukujen ”kirouksena”, ikään kuin jokin ulkopuolinen voima vaikeuttaisi pirullisesti suvun onnellista elämää.

Trauma voi mennä kuitenkin ohi myös aivan itsekseen, mutta ei koskaan, jos se on salaisuus tai tabu. Parhaimmillaan sanonta ”aika hoitaa” toteutuu. Ihminen on erittäin sopeutuva olento. Vaikka todellisuus muuttuisi merkittävästi, on ihmisen mielessä paljon mekanismeja, jotka auttavat eteenpäin. 

Useimmiten lähellä on ihmisiä, jotka jaksavat kuunnella, jotka ymmärtävät ja osaavat antaa tukea. He voivat aluksi auttaa aivan perusasioissa, kuten arjen pyörityksessä tai asioiden järjestelemisessä. He ovat lähellä, ja mikä tärkeintä: He pitävät yllä toivoa, osoittavat läsnäolollaan esimerkkiä siitä, että eläminen on mahdollista ja tulevaisuus on sittenkin olemassa. Elämä saattoi muuttua, mutta se jatkuu uudenlaisena kaikesta huolimatta.