sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Stressi

Jokainen meistä tietää, mitä stressi on. Jokainen on elämänsä aikana stressannut joskus tai erityisesti joissakin tilanteissa. Stressi on parhaimmillaan energiaa lisäävä ruiske, joka saa ihmisen jopa ylittämään itsensä. Silloin puhutaan positiivisesta stressistä. Pieni kortisoli- ja adrenaliinihumala voi siivittää huikeisiin suorituksiin.

Stressi on usein kuitenkin sairauden tila ja sen seuraamukset voivat olla hyvin monitasoiset. Jos stressitilanteita on liian usein ilman stressin täydellistä laukeamista stressihetkien välillä, voi stressitila jäädä myös krooniseksi mieleen ja kehoon. Tätä ei usein edes itse huomaa, koska se tapahtuu usein niin vaivihkaa, ajan kanssa. On kuitenkin selviä stressioireita, jotka tunnistamalla jokainen voi arvioida oman stressitasonsa.

Ensimmäinen oire stressistä on ”pinnan kiristyminen”. Sanotaan, että stressaantunut ihminen näkee usein punaista. Ärtymyskynnys alentuu ja aivan pikkuasiatkin saavat stressaantuneen pois tolaltaan. Tämä johtuu siitä, että mieli käy ylikierroksilla. Aivoaallot laukkaavat 25-28 hertsin taajuuksilla koko ajan. Monet asiat, jotka muuten olisivat ihan tavanomaisia, saavat uuden värin. Mieli ei enää osaa erottaa oleellista epäoleellisesta.
Havainnotkin siis vääristyvät, mieli lakkaa olemasta objektiivinen.

Tästä mielen jatkuvasta kiihtyneisyydestä johtuen uni häiriintyy. Ensimmäinen oire on unensaannin vaikeutuminen. Mieli ei osaa rauhoittua alfa- ja deltatasoille unen saamiseksi. Ajatukset pyörivät mielessä usein kehää ilman ratkaisujen löytymistä. Huolet painavat kuin vuoret. Uni ei tule. Moni lääkitsee itseään esimerkiksi alkoholilla, joka kuitenkin pidemmän päälle pahentaa stressioireita. Terveyskeskuksissa kirjoitetaan helposti unta antavaa lääkitystä, joka ei tietenkään ratkaise itse ongelmaa. Se voi olla hyvä apu silloin, kun uni on ollut hukassa pidempään.

Vielä vakavampi oire on aamuöisin herääminen. Uni on nerokkaasti itse itseään korjaava mekanismi, jonka tarkoituksena on taata unen pysyvyys psyyken ja elimistön kannalta riittävän kauan. Ihminen herää unesta, jos saa nukkua tarvitsematta herätä tiettyyn aikaan vasta sitten, kun unen tarve on optimaalisesti täyttynyt. Ympäristön häiritsevät äänet unennäkö kietoo tarinaan: Jos esimerkiksi herätyskello soi, ihminen ehtii sekunnin murto-osissa nähdä unen, jossa herätyskellon ääni ikään kuin kuuluu unen tarinaan ja uni voisi siten jatkua. Herätyskellon jatkaessa soittoaan ihminen kuitenkin herää, koska uni ei voi häiriötä enää pidempään korjata.

Jos siis uni häiriintyy aamuöisin neljän, viiden aikaan, on kyse jo vakavammasta stressistä. Unen itseään korjaava mekanismi ei enää toimi, vaan huolet ja ahdistavat, kieppuvat ajatukset pääsevät häiritsemään unen jatkumista. Silloin on aika suhtautua stressiin jo vakavasti. Uni on ihmisen ihanteellisen toiminnan kannalta ensimmäinen asia, joka vaikuttaa kokonaishyvinvointiin. Uneton on vaarassa syöksyä yhä pahempaan stressikierteeseen. Unen palauttaminen normaaliksi onkin stressissä ehdottoman tärkeä, ensimmäinen hoitomuoto.

Myös keho alkaa stressissä myös toimia hälytystilassa. Verenpaine nousee, pulssi kohoaa. Keho alkaa kerätä polttoainetta eli pitkään käytettävissä olevaa rasvaa, jota se luulee nyt tarvittavan hätätilannetta varten ja paino nousee. Voi myös käydä niin, että ruokahalu katoaa ja paino putoaa. Keho asettuu taistele tai pakene -asemiin ja se vaikuttaa koko aineenvaihduntaan. Kehon reaktiot ovat yksilöllisiä, mutta aina vakavasti otettavia stressin oireita. Emme edes vielä tarkasti tiedä, mitkä kaikki kehon toimintahäiriöt ovat stressin aikaansaamia. Ihminen on kuitenkin psykofyysinen kokonaisuus, jossa yhden osan häiriintyneisyys vaikuttaa samalla kaikkeen muuhun mielen ja kehon toimintaan.

Stressin laukaisukeinot ovat myös yksilöllisiä. Joku rauhoittuu kävellessään metsässä, toinen rehkii itsensä kuntosalilla hikeen. Yksi energisoituu ihmisten seurasta, toinen haluaa erakoitua hetkeksi. Onkin mielenkiintoista tietää, että stressihormonit kehossa vapautuvat erittämisen myötä: Hikoilu siis poistaa stressin fysiologiaa kehosta. Myös rauhoittuminen ja rentoutuminen ilman ”hikijumppaa” tasapainottavat kehoa, joten molemmat, vaikkakin niin erilaiset keinot, toimivat hyvin. Onkin ensisijaisen tärkeää löytää itselleen oma, yksilöllinen stressinlaukaisutapansa ja pitää huolta siitä, että sille on aikaa. Se on kuin laittaisi rahaa säästöön pahan päivän varalle. Mielen ja kehon täytyy saada irtautua stressistä jaksaakseen kohdata seuraavan stressin. Elämä kun ei ole koskaan stressitöntä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!