Tiara Consulting

Parisuhteissa käydään usein kiivastakin keskustelua siitä, kuinka tiivistä yhdessäolon tulisi olla. Toinen voi kaivata jatkuvaa yhdessä- ja lähelläoloa, toinen taas kaipaisi enemmän omaa tilaa ja aikaa. Jatkuva läheisyyden tarve voidaan kokea liikana ripustautumisena, ja   oman tilan vaatimus saatetaan kokea tarpeena työntää toista pois. Läheisyyden ja etäisyyden sääteleminen parisuhteessa onkin yksi parisuhteen peruskysymyksistä. On tärkeä ymmärtää, että olemme jo varhain ohjelmoituneet tiettyyn määrään läheisyyttä tai oman tilan tarvetta. Kyse voi olla synnynnäisestä temperamenttipiirteestä tai opitusta, kasvatuksen säätelemästä käyttäytymismallista. Niitä on vaikea muuttaa. Läheisyydessä ei välttämättä ole kyse lainkaan seksistä, mikä on läheisyys-sanan usein esiintyvä assosiaatio. Kyse on tarpeesta toisen läsnäoloon ja yhdessä tekemiseen. Voi olla haasteellista, jos toinen parisuhteen osapuoli pyrkii luomaan enemmän omaa tilaa, omaa aikaa ja omia harrastuksia, joissa...

Ihmisen yksi perustarve on kuulua yhteen. Jokainen on jossain vaiheessa käyttänyt ehkä paljonkin energiaa löytääkseen itselleen viiteryhmän, johon voi samaistua ja saada tunteen kuulumisesta joukkoon. On hankittu kumppani, perhe, ja on löydetty sosiaalisuutta tarjoavia harrastuksia. Työyhteisökin on tarjonnut parhaimmillaan yhteen kuulumisen tunteen ja ryhmän, johon voi liittyä. Monet ovat kuitenkin valinneet yksinäisyyden elämäntavakseen ja voivat silti hyvin. Olisi kohtuutonta ajatella, että kaikki yksinäiset olisivat hengenvaarassa. On paljon ihmisiä, jotka ovat luonnostaan introverttejä eivätkä edes kaipaa seuraa, vaan kokevat sosiaalisuuden välttämättömänä pahana. Olen tavannut ihmisiä, jotka kokevat ihmisetn kanssa olemisen kovin raskaana ja haluavat yksinäisen lepohetken aina ”pakkososiaalisuuden” jälkeen. Yksinäisyys voi olla tunnetta, että on pudonnut ulos kaikesta tärkeästä esimerkiksi eläkkeelle jäämisen jälkeen, vaikkakin yksinäisyys ei katso ikää. Nykyään nuoret...

Moni on kokenut tilanteen, jossa pitäisi tehdä päätös monesta vaihtoehdosta, ja jossa tunne ja äly ovat vetäneet päätöstä eri suuntiin. Toisaalta–toisaalta mietteet ovat tuttuja kaikille. Olemme kahtalaisesti asioita lähestyviä siksi, että meitä hallitsevat sekä vasemman että oikean aivopuoliskon lähestymistavat samanaikaisesti. Ne kulkevat omia teitään ja joskus niiden perusteella tehdyt päätökset jäävät vaillinaisiksi: Joko järki tai tunne voittaa. Pelkällä vasemman aivopuoliskon tekemillä päätöksillä joudutaan pakkovalintoihin. Järki ei useinkaan tarjoa vaihtoehtoja. Sanotaan, että syvempi ja pitävämpi totuus sijaitsee oikeassa aivopuoliskossa. Se kattaa tiedon, joka oli jo ehkä unohtunut ja joka luotaa syvälle. Vasemman aivopuoliskon tieto on ”pintatietoa”. Kannattaakin siis seurata oikean aivopuoliskon ääntä. Sitä kutsutaan myös sydämen äänen seuraamiseksi. Oikean aivopuoliskon alueelle pääsemiseksi tarvitaan rentoutunut olotila. Älyily tapahtuu aivoaalloilla, joka on...