Stressin kahdet kasvot

Julkisuudessa annettu kuva stressistä liittyy useimmiten siihen, että ihmisillä on liikaa tekemistä. Elämässä on liikaa paineita, velvollisuuksia, tai työ on liian haastavaa. Tämä käsitys stressistä on hyvin yksipuolinen. Myös tarjotut listat stressin oireista kattavat lähes kaiken päänsärystä vatsavaivojen kautta verenpaineeseen, ja oireet ovat toki totta. Toisaalta kun oirekuvaus on liian laaja, mikä tahansa oire saatetaan laittaa stressin piikkiin. Näillä kriteereillä lähes kaikki sairastavat stressiä.

Stressi on kuitenkin paljon monimuotoisempi kuin mitä annetaan ymmärtää. Ihmiset stressaavat eri asioista. On totta, että liiallinen työ ja kiire voivat stressata, mutta yhtälailla voi toimettomuus ja liian vähäinen virikeympäristö saada aikaan stressin oireita. Joku stressaantuu liiallisesta paineesta, jotkut siitä, että ei ole tarpeeksi painetta. Aktiivisen toiminnan puute voi siis myös johtaa stressiin. Jollekin hurja määrä työtä ei ole stressaavaa vaan nostaa aktiivisuustasoa myönteisesti. Jollekin vain tekemättömät työt, keskeneräisyys, ovat stressin lähde. Kun työt on saatu hoidettua, mieli piristyy ja tulee positiivinen aikaansaamisen tunne, joka selättää stressioireet. Ihmisillä, joilla ei ole tekemisen ja ei-tekemisen luontaista rytmiä, on yhtä suuressa vaarassa stressaantua kuin jatkuvasti aktiivisien ihmisten. Stressillä on siis vähintäänkin kahdet kasvot.

Toimettomuus voi siis olla stressin kannalta kohtalokasta. Elämme suurtyöttömyyden aikaa ja liian kapeassa stressimääritelmässä toimettomat jäävät stressidiagnoosin ulkopuolelle. Stressaaville tarjotaan lääkkeeksi ykskantaan pysähtymistä ja rauhoittumista. Ne eivät ole osuvia lääkkeitä toimettomalle, joka kärsii juuri aktiivisuuden ja jopa merkityksellisyyden puutteesta. Pelkkä oleminen ilman suorittamista, lepo, ”aikaa itselle” eivät tavoita ohjenuorina ihmisiä, jotka ovat stressissä toimettomuuden vuoksi.

Nämä stressin kasvot, merkityksen ja aktiivisen toiminnan puuttuminen, tulee hoitaa toisenlaisin ohjein. Toimettomuuden ollessa stressin syy pitääkin lisätä aktiivisuutta, vaikka sitten kuinka pientä puuhastelua. Aikaansaaminen on yksi tärkeimmistä mielen tasapainoa ylläpitävistä tekijöistä. Se on perustarve meillä kaikilla. Aikaansaaminen luo tunnetta oman elämän hallinnasta ja tavoitteellisuudesta, jotka ovat tärkeitä stressin kumoajia niille ihmisille, jotka ovat jääneet passiivisuuteen.

On tavallista sanoa stressaavalle, että pysähdy. On harvinaisempaa kuulla, että stressin voi laukaista myös toimimalla aktiivisesti. Monelle toimettomuudesta passivoituneelle tämä voi olla hankala haaste. On jääty oleilemaan pyjamassa sohvan nurkkaan ja mikään ei oikein kiinnosta. On helpottavaa tietää, että pienikin aktiivisuus, liike joko kehossa tai mielessä (tai sekä-että) vähentää stressiin sairastumisen riskiä. Ei tarvitse ”ottaa itseään niskasta kiinni” juostakseen huomenna maratonin. Riittää, että pesee koneellisen pyykkiä tai imuroi asunnon. Pienikin tekeminen on tärkeää stressin selättämisen kannalta.