Parisuhde ja oma tila

Parisuhteissa käydään usein kiivastakin keskustelua siitä, kuinka tiivistä yhdessäolon tulisi olla. Toinen voi kaivata jatkuvaa yhdessä- ja lähelläoloa, toinen taas kaipaisi enemmän omaa tilaa ja aikaa. Jatkuva läheisyyden tarve voidaan kokea liikana ripustautumisena, ja  oman tilan vaatimus saatetaan kokea tarpeena työntää toista pois.

Läheisyyden ja etäisyyden sääteleminen parisuhteessa onkin yksi parisuhteen peruskysymyksistä. On tärkeä ymmärtää, että olemme jo varhain ohjelmoituneet tiettyyn määrään läheisyyttä tai oman tilan tarvetta. Kyse voi olla synnynnäisestä temperamenttipiirteestä tai opitusta, kasvatuksen säätelemästä käyttäytymismallista.

Niitä on vaikea muuttaa.

Läheisyydessä ei välttämättä ole kyse lainkaan seksistä, mikä on läheisyys-sanan usein esiintyvä assosiaatio. Kyse on tarpeesta toisen läsnäoloon ja yhdessä tekemiseen. Voi olla haasteellista, jos toinen parisuhteen osapuoli pyrkii luomaan enemmän omaa tilaa, omaa aikaa ja omia harrastuksia, joissa nämä etäisyyden tarpeet täyttyvät.

Keskustelut ovat tarpeen. Läheisyys-etäisyys-tarpeet käyvät vain harvoin täysin yksiin. Ensimmäiseksi olisi tärkeää tunnistaa oma läheisyyden- tai etäisyyden tarpeensa ja kertoa niistä toiselle. On oleellista purkaa kaikki turhat luulot ja tulkinnat käyttäytymisestä. Toisen läheisyyden tarve ei välttämättä ole riippuvuutta vaan aitoa tarvetta olla lähellä. Toisen etäisyyden tarve ei ehkä olekaan irtioton tarvetta.

On oleellista pystyä vastaamaan rehellisesti kysymykseen: Kuinka lähellä haluan olla? Jos ei itse pysty omaa läheisyys-etäisyys-barometriaan tunnistamaan, on kohtuutonta odottaa toiselta asian ymmärtämistä. Kun tarpeet ja toiveet menevät ristiin, syntyy vakavia parisuhdeongelmia. Asiat tulkitaan väärin ja usein negatiiviseen sävyyn. Loukkaannutaan ja aikaansaadaan pahaa mieltä, vaikka niihin ei olisi syytä. Kukaan ei ripustaudu pahanilkisyyttään, eikä ota välimatkaa piruuttaan. Kaikelle on aina syvempi syy. Ne kannattaa puhua auki hyvässä hengessä, ilman tulkintoja ja syyttelyä.

Kompromissit ovat parisuhteiden välttämättömyys. Kyse ei saa olla siitä, että vain toinen tulee aina vastaan ja tyydyttää toisen osapuolen tarpeet. Kyse on yhteistyöstä, jossa molempien tulee tehdä myönnytyksiä. Vain näin voidaan löytää ”riittävän hyvä tila”, jossa molempien mieltymykset ja tarpeet otetaan huomioon. Jos aina vain toinen joustaa ja tulee vastaan, hän voi pian kokea olevansa hyväksikäytetty tai kokea ymmärryksen puutetta. Parisuhde on todellakin kahden kauppa, jonka molempia osapuolia tarvitaan yhteisymmärryksen ja harmonian luomiseksi.