Läheisriippuvuus

Läheiset ihmiset tuntevat tarvitsevansa toisiaan ja se on tervettä. On ihanteellista, jos ympärillä on ainakin kolme läheistä, joihin on positiivinen riippuvuussuhde. Heidän kanssaan on ilo tavata tai puhua puhelimessa. Ongelmat saattavat ratketa keskusteluissa ja taakat keventyvät. Uusia oivalluksia voi syntyä. Keskustelu nostaa ideat uusille tasoille, kun ne saa jalostaa jonkun läheisen kanssa.

Riippuvuussuhteet ovat osa ihmisyyttä, koska ihminen on ainoana nisäkkäänä niin kauan riippuvainen ennen itsenäisyyttään ja siksi riippuvuuteen tottunut. Juridisesti ihminen on riippumaton ja vastuullinen teoistaan 18 vuoden iässä. Psykologinen riippuvuus on vasta 23-vuotiaana, koska vasta silloin aivojen otsalohko on täysin kehittynyt. Otsalohko säätelee tunneimpulssien hallintaa. Monet ovat kuitenkin riippuvuuteen koukuttuvia 23:n ikävuoden jälkeenkin. Pelkkä ikä on tässä tapauksessa vain numeroita, ja kovin monet jatkavat riippuvuuttaan monin tavoin ehkä läpi koko elämänsä. Yksi tavallisin riippuvuuden muoto on läheisriippuvuus.

Läheisriippuvuudessa ollaan kiinni partnerissa tai läheisissä ystävissä. Riippuvuus ilmenee ripustautumisena siten, että oma minuus haalistuu. Kumppanin tekemiset ja sanomiset tulevat suhteen pääsisällöksi, ja riippuvaisesta voi tuntua, ettei ole olemassa ilman partneriaan tai läheisiään. Tuntuu siltä, kuin olisi tyhjä yksin. Läheisriippuvuudesta syntyy aina ongelmia. Ystävät eivät enää jaksa kuunnella ja partnerikin tuntuu ottavan välimatkaa. Kuka haluaisikaan olla teipillä kiinni läheiseensä? Läheisriippuvuus voi johtaa pahimmassa tapauksessa eroon lähimmistä.

Oman itsensä ”aikuistaminen” riippuvuuksista vapaaksi on pitkä tie. Sen ensimmäinen askel on tilanteen tiedostaminen. Kuormittaako riippuvuuteni läheisiäni? Ovatko läheiseni kiusaantuneita tai väsyneitä keskusteluihimme? Tiedostamisen lisäksi on tärkeää löytää itselleen oma elämä, joka ei liity kehenkään. Mistä pidän? Mitä haluan tehdä? Näiden kysymysten kohdalla kannattaa olla positiivisella tavalla itsekäs ja miettiä vain itseään, ei itseään osana jotakin muuta henkilöä. Kysymykset auttavat riippumattomuuteen ja sen jälkeen – ei läheisriippuvuuteen – vaan keskinäisriippuvuuteen, joka on riippuvuuden terve olemus.