Sitten, kun

Sitten, kun kesäloma tulee, saan vihdoin levätä. Sitten, kun pääsen eläkkeelle, minulla on aikaa itselleni. Sitten, kun lapset kasvavat isommiksi, aion aloittaa kuntoilun. Sitten, kun saan tämän työvaiheen valmiiksi, aion käydä syömässä.

Elämää on helppo lykätä. On monesti tärkeitä syitä, miksi sitä kannattaakin lykätä. Monet päälle kaatuvat tehtävät on suoritettava, ennen kuin voi tehdä jotain muuta. Sitten, kun - elämä on kiireisen ihmisen normaalia elämää.

Elämän lykkääminen voi kuitenkin osoittautua raskaaksi vaihtoehdoksi. Aikaa kuluu, ja asioiden lykkäämisestä tulee tapa. On aina helppoa tuupata asioita tuonnemmaksi ja jättää kuulematta kulloisenkin hetken moninaiset tarpeet. Sitten, kun -aikaa ei ehkä koskaan tule, jos mieli tottuu lykkäämiseen. Elämän harmonia ja tasapaino saattavat väistyä sitten, kun -elämässä.

Useimpien ihmisten elämä on kudelma erilaisia osa-alueita, ja niiden tarkoitus on luoda tasapainoa. Eri osa-alueet täyttävät erilaisia tarpeita ja vastaavat erilaisiin sisäisiin arvoihin. Minkä tahansa osa-alueen nostaminen tärkeimmäksi ja muita osa-alueita kaventavaksi johtaa sitten, kun –elämään. Joitakin osa-alueita lykätään jonkin toisen alueen kustannuksella.

On valtava määrä ihmisiä, jotka myöhemmin katuvat valintojaan. Jotkut uraa tehneet ihmiset harmittelevat, etteivät olleet riittävästi lastensa kehitystä seuraamassa. Harmitusta herättää myös se, ettei omiin vanhempiin ja isovanhempiin ole tullut oltua riittävästi yhteydessä. Usein juuri työ ja uran luominen on vienyt kaiken ajan.

Uran luominen on toki tärkeää. Psykologisesti ihmisen tulisi olla uransa huipulla 45-vuotiaana. Sen jälkeen urakehitys voi toki vielä olla nousujohteinen, mutta ensimmäinen huippu tulisi saavuttaa keski-iässä. Tämä on oleellista itsensä toteuttamisen ja kehittymisen kannalta. Hinta joskus on vain kohtuuton.

Joitakin asioita ei voi, eikä kannata lykätä. Jotkut asiat ovat peruuttamattomia, kuten esimerkiksi omien lasten kehittyminen. Aikaa ei saa kelattua taaksepäin ja monet tärkeät asiat jäävät marginaalisiksi. Ihmisiä on haastateltu kuolinvuoteillaan ja kysytty, mitä he eniten katuvat? Vastaus on yksiselitteinen: Elämän tässä-ja-nyt-hetkien lykkääminen.