Omien tunteiden omistaminen

On helppoa olla sinut positiivisten tunteiden kanssa. On riemastuttavaa tuntea onnea, iloa ja rakkautta. Ne tunteet ovat kuitenkin vain osa ihmisenä olemista. Monet kielteisiksi koetut tunteet valtaavat mielen elämän aikana useaan kertaan. Niiden kanssa kamppaileminen vie energiaa ja saattaa mielen vähintäänkin hämmennyksiin.

Voisikin väittää, että ihminen on ”täydellinen” vasta, kun osaa tuntea kaikkia elämään liittyviä tunteita. Negatiiviset tunteet ovat yhtä tärkeitä kuin positiiviset. Kielteiset tunteet toimivat samoin kuin auton varoitusvalot. Ne kertovat, että jotakin on poissa tasapainosta, ehkä jotakin kriittistä on tapahtumassa. Silloin on pysähdyksen ja usein myös muutoksen aika. On tehtävä jokin korjausliike. Jokainen negatiivinen tunne on luonnollinen, ja jokaisen tunteen tarkoitus on viestiä ihmiselle jotakin merkittävää.

Ihmiskäsityksemme tukee kovasti lähestymistapaa, että kaikista kielteisistä tunteista on päästävä mahdollisimman pian eroon. Jokaiselle kielteiselle tunteelle on kehitetty jokin psyykenlääke. Oletetaan, että kielteiset tunteet kertovat sairaudentilasta, joka pitää nopeasti hoitaa pois.

Ihmisenä olemisen monitasoisuuden pitäisi kuitenkin olla riemun paikka. On tärkeää saada tuntea kaikkia tunteita. Kielteisten tunteiden kokeminen ei ole sairasta, vaan osa ihmisenä olemista. Onkin oleellista oppia omistamaan kaikki tunteensa. Silloin voi myös oppia paljon itsestään: Mikä herättää pelon, huolen tai kauhun? Mitä voin noista tunteista oppia? Mitä johtopäätöksiä voin vetää itsestäni noiden tunteiden valossa?

Kun tietää, minkälaiset asiat tai tilanteet ajavat tunne-elämän heikoille jäille, on helpompi ymmärtää itseään. Tunteiden omistaminen opettaa ihmisenä olemisen taitoja, kehittää itseyttä ja tukee eheyttä. Joskus kielteiset tunteet voivat kuitenkin käydä pakahduttaviksi ja häiritä normaalia elämää. Silloin viimeistään on pysähdyksen ja analyysin paikka. Ystävät ovat tärkeitä keskustelukumppaneita ja monesti myös terapia auttaa merkittävästi omien tunteiden ymmärtämisessä. Keskustelujen soisikin olevan ensimmäinen kielteisiin tunteisiin määrättävä lääke. Ei ole tarkoitus tukahduttaa tunteita, vaan avata tunteet keskustelemalla. Tasapainotila mielessä on mahdollista saavuttaa vain omistamalla ja tunnistamalla kaikki tunteensa. Siihen tarvitaan usein ulkopuolista apua.

Eräs opettajani psykologisen matkani varrella käytti usein sanontaa: ”Pysy siinä!” Hän tarkoitti kielteisten tunteiden poispyyhkimisen sijaan halua pysyä kielteisessä tunteessa ja tunnistaa sekä omistaa se. Psykoanalyytikkoni oli aina riemuissaan, kun koin epämukavuutta. Hänen huudahduksensa oli ”Ahdistus on tie!”

Haluaisimme mielellämme pysähtyä miellyttävien tunteiden valtaan. Mikään ei ole kuitenkaan pysyvää, eivät myönteiset eivätkä kielteiset tunteet. Kaikki muuttuu, kaikki menee ohi ja luo tilaa jälleen uusille tunteille. On hyväksyttävä virtaus, kaiken loppuminen ja myös uuden alkaminen ja silti osattava pysähtyä. Ikävät tunteet ovat todellakin aina tie johonkin uuteen. Ei siis kannata pyristellä vastaan, vaan kokea kaikki tunteet sellaisina, kuin ne ilmenevät. Silloin vasta voi olla kokonainen.