Kouluttaminen – pakkolukua vai ymmärrystä?

Keskustelin vähän aikaa sitten opiskelijoiden kanssa. He olivat kaikki opiskelemassa eri opinahjoissa, mutta kertoivat samaa tarinaa koulutuksen laadusta. Luennoitsijat saapuivat saliin ja vetivät power point -luennon, ja opiskelijoiden mielestä vaikutti siltä, että luennoitsijat olivat tehneet sen saman satoja kertoja. Luennoista puuttui energia ja ilo. Kaavamainen paasaaminen teki luennosta tylsän.

Mieleeni tulivat omat opiskeluaikani. Olin lukenut ensimmäisen tutkintoni Ruotsissa Uumajan yliopistossa 1970-luvulla, ja muistissani oli yhä kirkkaana luennointitapa, joka oli kaiken aikaa opiskelijoita aktivoiva. En muista kuulleeni yhtään ikävää tai tylsää luentoa. Tenteissä sai hyviä arvosanoja omasta ajattelusta ja tenttikysymyksetkin edellyttivät omaa pohdiskelua.

Kun muutin Suomeen takaisin ja jatko-opiskelin Helsingin yliopistossa vuosina 1985-1988, eteen tulikin aivan muu luennointitapa. Koin tuon saman tylsien luentojen tunteen, josta kuuntelemani opiskelijajoukko puhui nyt vuonna 2017. Tenttitulokset perustuivat ulkolukuun ja mitään omaa ajatusta ei palkittu vastausten pisteytyksessä. Olin aivan ymmälläni.

Yliopistot harmittelevat varojen puutetta, mutta kukaan ei puhu opettamisen laadusta. Opiskelijoilta ei kysytä palautetta luentojen toimivuudesta. Opettamisen laatu näyttää olevan aivan lapsenkengissä ja mukailevan yhä 1980-luvun tyyliä, joka sekin oli jo ikivanha tyyli.

Varojen puutetta ja niiden leikkaamista harmitellaan. Intoa ja intohimoa luentoihin ei kuitenkaan saa rahalla. Luulisi, että asiaan vihkiytynyt opettaja olisi innoissaan saadessaan välittää arvokasta tietoa oppilailleen. Opettaminen tuntuu kuitenkin olevan yliopistossa opettajan sivuaine tutkimusten tekemisen liitännäispakkona.

Opiskelijoilla on ajatuksia. Heillä on ideoita. Opiskelijat tuovat ilmoille uusia lähestymistapoja. Opettamisessa on kuitenkin unohtunut se, että luennoitsija tärkein voimavara ovat oppilaat. On myös kateissa tieto siitä, että oppiminen ei ole tiedon siirtämistä luennoitsija päästä oppilaiden muistiinpanovihkoihin, ja ennen tenttejä opiskelijoiden muistiin. Oppilaiden aktivoiminen esimerkiksi pienryhmäkeskusteluin ja erilaisin kysymyksenasetteluin tenteissä tukisi kokonaisvaltaista oppimista ja omien aivojen käyttämistä. Myös opettaja voisi saada uusia ideoita käyttämällä opiskelijoita reflektioryhmänä.

Yksityissektorilla kouluttajana julkisen sektorin opettajat eivät pärjäisi kovinkaan kauaa. Osallistaminen, kokemuksellinen oppiminen ja itse tekeminen ovat yksityissektorin kouluttamisessa avainasemassa. Pienryhmät, yhdessä ajatteleminen ja tekeminen voisivat tuottaa yliopistoissakin myös nopeammin valmistuvia oppilaita ja siinä samalla verorahojen säästöä. Kouluttamisen tulisi kiriä nykyaikaan kaikissa opinahjoissa.