Parisuhteiden tasapaino

Onnistuneen parisuhteen perustana on mahdollisimman hyvä tasapaino suhteen kaikilla osa-alueilla. Parisuhteet joutuvat kuitenkin usein koetukselle minkä tahansa merkityksellisen epätasapainon pyrkiessä suhteeseen.

Jos toinen pitää lukemisesta ja toinen jatkuvasta tekemisestä, saattaa syntyä ongelmia. Myös epätasapaino taloudellisten resurssien suhteen voi olla ratkaiseva. Käyttääkö toinen yhteisiä varoja vain omiin harrastuksiinsa? Kodin vastuiden jakaminen on myös tärkeää, ja riitoja syntyy, jos vain toinen joutuu hoitamaan kotityöt ja toinen on illat ”vapaalla”, vaikka molemmat käyvät työssä? Viekö toisen harrastus liikaa aikaa parisuhteissa? Rakastaako toinen siisteyttä ja toinen viihtyy ”kotoisessa sekamelskassa”?

Monista asioista voi syntyä epätasapainoja kumppaneiden välille. Mikä tahansa epätasapaino voi olla kohtalokas suhteelle. Vaaka kallistuu liiaksi ja suhteen harmonia särkyy. Siitä voi alkaa kierre, johon liittyy pettymyksiä, paineita, epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia tai jopa hylätyksi tulemisen tunteita. Paljon riitoja syntyy juuri epätasapainojen vuoksi.

Jos parisuhde ei ole yhteinen projekti, jossa asiat jaetaan tasapuolisesti, voi tuloksena olla jopa välirikko. Esimerkiksi taloudellinen epätasapaino voi johtaa kokemukseen riistetyksi tulemisesta. Taloudellisesti vahvemmilla oleva voi kokea kannattelevansa koko parisuhdetta ja/tai perhettä liikaa, koska toisella ei ole siihen mitään annettavaa. Vähemmän antava voi kokea olevansa hyvin ansaitsevalle alisteinen, ikään kuin huonompi.

Suhteen tasapainot kannattaisi keskustella läpi jo ennen parisuhdetta. Keskusteluja tarvitaan: Miten haluan parisuhteemme toimivan, mitkä ovat sen arvot ja tärkeimmät painotukset tai mitkä ovat tavoitteemme parisuhteelle? Miten hoidamme arkemme? Mitä kumpikin haluaa parisuhteelta? Haluammeko lapsia? Onko mies halukas jäämään vanhempainvapaalle, vai jäävätkö lapset vaimon hoidettaviksi? Haluaako toinen enemmän läheisuyyttä kuin toinen? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä selvittää ennen yhteistä osoitetta tai avioliittoa.

Kaikki suhteen mahdolliset epätasapainot on syytä miettiä jo suhteen vakiintumisen alkutaipaleella. Ei ole syytä luottaa ”hyvään onneen” tai siihen, että asiat selkiintyvät aikanaan ja tavallaan suotuisasti. On myös tavallista, että suhteen alussa luvataan ”maat ja mannut”, mutta todellisten tilanteiden eteen tullessa mieli muuttuu. Olisikin hyvä, jos parisuhteen perussäännöt olisi kirjattu ylös. Vaikka ne eivät olisi juridisesti päteviä, ne osoittaisivat ainakin sen, mitä oli alussa puhuttu ja sovittu. 

Yhteiselon perussäännöt luodaan jo tiedostamatta suhteen ensimmäisen puolen vuoden aikana. Niistä tulee helposti normi, josta ei ole edes keskusteltu. Perheterapeutit sanovatkin, että suhteen tulevaisuus luodaan ensimmäisen puolen vuoden aikana. Silloin kaikki suhteen peruspilarit ja niiden kehittyminen ovat jo nähtävissä.

Tasapaino kaikkien arjen osa-alueiden välillä on ensisijaisen tärkeä parisuhteelle. Jos on sovittu, että toinen hoitaa kodin, toisella täytyy olla vastapainoksi muuta tarjottavaa. Jos on sovittu, että toinen hoitaa talouden ja toinen tekee jotakin sen eteen vastapainoksi, tilanne on hyvä. Asioista on sovittu, eivätkä ne tule arjen edetessä yllätyksinä.

Viime kädessä yhdessä oleminen on sopimus, jonka säännöt tulisivat olla selvät. Varmimmat suhteen rikkojat ovat epätasapainot, jotka pääsevät hiipimään suhteeseen, jollei asioista ole aiemmin sovittu. Jos epätasapainot ovat päässeet jo syntymään, on tuumaustauko tarpeen. Vaaka on pidettävä vakaana, jotta parisuhde voi jatkua ja voida hyvin.