Kriisiä pala kerrallaan — mielen annostelumekanismit

Olemme katsoneet dekkarisarjoista tutun kohtauksen kymmeniä kertoja: Poliisit tulevat rouvan kotiovelle, napauttavat muutaman kerran ovelle kolkuttimella. Rouva avaa oven, poliisit ottavat lakit pois päästään. Rouvan ilme kauhistuu. Poliisit kertovat rouvan läheisen menehtyneen. Rouva nostaa kätensä kasvojensa suojaksi ja huutaa: ”Ei, ei, ei! Ei se voi olla totta! Olette varmasti erehtyneet!” Rouvan alitajuinen mieli havaitsi heti, että nyt on edessä liian iso asia käsiteltäväksi kerralla. Mieli aloitti suuren surun säätelyn primitiivisimmällä puolustusmekanismilla, kieltämisellä. 

Kun koronasta alkoi tihkua tietoa, suuri osa maailmasta päätyi kieltämään. ”Ei se meille tule.” ”Tämä ei koske meitä.” Kun WHO varoitteli, vaihdettiin kanavaa. ”Ovat siellä Kiinassa varmaan erehtyneet.” ”Voi voi, sellaista se on, kun pidetään villieläintoreja.” Turkmenistan meni äärimmäisyyteen ja kielsi korona-sanan käytön kaikessa viestinnässä. Siitä ei saa edes puhua. Kieltämiseen tuli myös projektion sävyjä: ongelma on jossain muualla kuin itsellä. ”Me olemme syyttömiä ja viattomia, mutta nuo kiinalaiset!”

Kieltäminen on tyypillinen puolustusmekanismi kriisin alkuvaiheessa. Kieltäminen on mielelle aikalisä, harkinta- ja suunnitteluaika. Mieli toteaa: ”Tätä kaikkea ei ihan vielä tarvitse prosessoida.” Projektio puolestaan pidentää lisäajan kestoa tuuppaamalla ongelman edes hetkeksi jonnekin muualle. Syntyy harha: ”Kaikki paha on poissa minusta.” Minä, minuus, on vielä turvassa.

Kun mieli oli valmis vastaanottamaan tilanteen totuutena ja käsittämään sen vakavuuden, tarvittiin lisää selviytymiskeinoja. Esille saattoi nousta vähättely. ”Tämä on vain normaali jokavuotinen kausiflunssa.” ”Todennäköisyys sairastumiselle on häviävän pieni, yhtä pieni kuin lottovoitossa.” Jotkut ottivat käyttöön torjunnan ja työnsivät asian kokonaan mielestään ja jatkoivat elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut tai olisi tapahtumassa, eikä mikään uhkaisi. Ulkomailta tulevat uutiskuvat ihmisistä kasvomaskeineen lähinnä huvittivat. ”Ihmeellistä ylireagointia flunssan vuoksi.” ”No ainahan ne kiinalaiset maskeja pitävät, kun ovat pilanneet hengitysilmansa. Ei tässä mitään normaalista poikkeavaa ole.”

Toiset uppoutuivat lukemaan jokaisen uutisen koronasta ja saivat valheellisen tunteen asioiden hallinnasta. He ainakin tiesivät, missä mennään. He ostivat makaroninsa, hernekeittonsa ja vessapaperinsa ja tunsivat olevansa turvassa, hyvin varaustautuneina. ”Kyllä me nyt pärjätään. Kaapit täynnä ruokaa. Käsidesiä eteisen hyllyillä. Pehmopaperit sullottuina makuuhuoneiden vaatekaappeihin.” Jotkut sen sijaan jättivät varautumisen toisille, istuivat muina henkilöinä olohuoneen sohvalla ja myhäilivät: ”Me olemme perusterveitä. Eri asia se on riskiryhmillä.”

Kun Suomen tartuntaluvut alkoivat kivuta lähes pystysuoraan, jotkut joutuivat paniikkiin, ja alkoivat saada toistuvia ahdistuskohtauksia. Pahimmillaan ne yltyivät paniikkikohtauksiksi, jolloin kylmä hiki nousi pintaan ja sydän hakkasi villisti. Paniikissa oli vaikea toimia loogisesti. Jotkut ryntäsivät tukka ojossa markettiin ja hamstrasivat yhtä sun toista, jonninjoutavaakin ja mielin määrin. ”Täytyy nyt ostaa, jos vaikka kohta loppuu.” Kotona ostosvuoria purkaessaan he pelkäsivät unohtaneensa jotakin tärkeää ja olivat varmasti unohtaneetkin. Varmuuden vuoksi täytyi lähteä uudestaan kauppaan. Kotona ahdistus helpotti hieman. ”Kyllä shoppailu tekee hyvää.” Himo-ostaminen on esimerkki sublimaatiosta, jota mieli käyttää muuttaakseen jonkin tunteen (pelko, paniikki) joksikin muuksi, ”ylevämmäksi” tunteeksi, kuten shoppaamisen mielihyväksi. Sublimoida voi myös esimerkiksi himourheilemalla endorfiinin toivossa.Myös pseudo-altruismi on sublimointia. Siinä ”uhraudutaan” ja ryhdytään hyväntekijöiksi, mutta ketunhäntä on kainalossa. Syvempi mielen motiivi on silloin oma etu: kunnia, maine tai raha.  

Sitten olivat he, korona-itseoppineet, jotka tiedotusvälineitä tarkkaan seuranneina tiesivät täsmälleen, mitä pitäisi tehdä, olisi jo pitänyt tehdä tai mitä ei olisi pitänyt tehdä. He asettuivat tietoineen muiden yläpuolelle. Sosiaalisesta mediasta ja lehtien kommenttipalstoilta saatoimme lukea ”asiantuntevia” lausuntoja. Joku piti valtiovallan toimintaa ylireagointina. Toinen näki enemmän uhkia ja piti päätöksiä alireagointina. Tuli kinaa siitä, kumpi on enemmän oikeassa. Omnipotenssi-mekanismi saattoi käynnistyä, tuo kaikkivoipainen kaiken tietävä oikeassa olon harha.

Samalla myös splitting (halkominen, lohkominen) aloitti toimintansa. Syntyi kuin huomaamatta tilanne, jossa kehittyi kaksi joukkoa: ”me” ja ”ne”. ”Me” edusti tietäväisiä oikeassaolijoita ja ”ne” olivat tietämättömiä ja väärässä. Splittingille on tyypillistä, että joukkojen välit kiristyvät ja voivat eskaloitua pahaksikin henkiseksi ja jopa fyysiseksi taistoksi.

Omnipotenssi ja splitting ovat tyypillisimmillään nähtävissä narsistisilla ihmisillä. Ne ovat narsistin peruspuolustusmekanismeja, mutta saattavat tulla näkyviin lähes kenessä tahansa kriisitilanteessa. Ei siis kannata huolestua, jos läheinen alkaa käyttäytyä hurjalla tavalla. Hurjat ajat ja hurjat otteet, sanoisi mieli.

Mielen optimaalinen toiminta kaikissa eteen tulevissa elämäntilanteissa edellyttää elastista mieltä, ja juuri tähän joustavuuteen puolustusmekanismit pyrkivät. Kukaan ei puolustaudu pahanilkisyyttään tai tyhmyyttään. Vaikka mekanismien ilmiasu voi olla joskus rajukin ja herättää ihmetystä ympäristössä, ne  auttavat minuutta pysymään kasassa ja selviämään elämän miinakentistä. Mitä laajempi valikoima erilaisia puolustusmekanismeja ihmisellä on, sitä suurempi todennäköisyys hänellä on selviytyä jopa katastrofienkin yli. Puolustusmekanismit siis annostelevat erilaisia tunteita ja auttavat mieltä niiden kantamisessa (holding) ja käsittelemisessä. Mielenterveyden kannalta on kuitenkin tärkeää, että puolustusmekanismit toimivat vain tarvittavan ajan, eivät yhtään enempää. Kun mieli jaksaa kulkea kriisissä eteenpäin, puolustusmekanismit raukeavat yksi toisensa jälkeen. Mieli palaa normaalitilaan. Jos mekanismit jäävät päälle, syntyy lisää ongelmia ja käyttäytyminen muuttua repiväksi rakentavan sijaan. 

Kaikilla puolustusmekanismeilla on ”sivuvaikutuksia”. Kieltäjä ja torjuja menettävät kallisarvoista aikaa, projektiivinen ärsyttää muita jatkuvalla toisten syyttämisellä, omnipotentti saa ympäristönsä joko lannistumaan tai raivostumaan. Sublimaatio ”pimittää” mieltä vain jonkin aikaa. Todellinen tilanne ja todellinen tunne puristuvat ennen pitkää esiin.

On kuitenkin yksi puolustusmekanismi, joka oikein annosteltuna tuottaa ainoastaan iloa: huumori. Huumori on varma ja nopea tapa päästää mieli lomalle hetkeksi. Huumori ei poista tilanteen vakavuutta, mutta nauru laukaisee stressin ja käynnistää mielihyvävälittäjäaine dopamiinin tuotannon. Onneksi koronalla on vitsailtu, vaikka ”vakavista asioista ei saa vitsailla” -tyypit paheksuvat. Nyt naurua peliin, hauskoja kuvamuokkauksia, meemejä ja pidäkkeetöntä iloa! Lääkkeeksi siis vitsisivustot ja vanhat vitsikirjat kirjahyllyn kätköistä. Komedioita suoratoistopalveluista ja vanhoista dvd-kokoelmista. Mitä hervottomampaa kikatusta, sitä parempi!