Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2017.

Petetty

Kuva
Petetyksi tuleminen on parisuhteessa aina kova kolaus. Kun tiedetään, kuinka tavallista pettäminen on, voidaan vain kuvitella, kuinka paljon tuskaa ja ahdistusta se tuottaa parisuhteissa. Se rikkoo monia liittoja peruuttamattomasti ja johtaa moniin eroihin. Petetyksi tuleminen on aina trauma ja riipaisee syvältä.
Trauman syntyminen petetyksi joutumisen tilanteessa on hyvin syvä psykologinen ilmiö. Siinä tulee loukatuksi perustavanlaatuisella tavalla. Historia juontaa lapsuuteen. Lapselle syntyy hyvien olosuhteiden vallitessa luottamus sekä itseensä että muihin ihmisiin. Lapsi uskoo, jos kasvatus on ihanteellista, että hän on arvokas ja että sekä itseen että muihin voi luottaa. Perusluottamus elämään syntyy. Näiden tunteiden varassa rakennetaan nuoruutta ja aikuisuutta. Lapsi kehittää terveen ja positiivisen kuvan itsestään. Tätä kutsutaan myös positiiviseksi narsismiksi, ja sen tärkein rakentumisvaihe on noin kolmen vuoden iässä.
Jokainen petetyksi tuleminen kirpaisee juuri tuota jo lap…

Rehellisyys on itsetuntemusta

Kuva
Lähes kaikilla on vahva näkemys siitä, että itse toimii rehellisesti ja luottamusta rakentavasti. Maailma on silti täynnä epärehellisyyttä, valheita, petosta ja luottamuksen puuttumista. Miten on mahdollista, että käsitys omasta rehellisyydestä korreloi niin huonosti reaalisen tilanteen kanssa? Käsitys omasta rehellisyydestä on aina vain hypoteesi, oletus, jonka varassa eletään. Totuus toisten silmin katsottuna voi olla aivan toinen, jopa raadollinen.
Toisille voi olla vain niin rehellinen, kuin on rehellinen itselleen. Minuus rakentuu valitettavan useille valheille omasta itsestä. On helppoa ja joskus jopa välttämätöntä oman eheyden kannalta uskoa itsestään valheellisia ”totuuksia” ja luoda itsestään, sekä itselle ja muille, kuvaa vilpittömyydestä ja autenttisuudesta. On joskus pakko uskoa omaan hyvyyteen, vaikka tosiasiat kertoisivat toisin. Syntyy satuja, aktiivista satuilua, ja virheellisiä käsityksiä itsestä.
Kukaan ei ole epärehellinen ilkeyttään. Jokaisen on oman historiansa tulo…

Liian kiltti

Vastaanotolleni tuli kerran henkilö, joka oli loppuun palamisen partaalla. Hän ei ollut työnarkomaani, eikä hänellä ollut suuria ambitioita uralla etenemisen suhteen. Hän ei siis puskenut työssään, eikä pyrkinyt osoittamaan olevansa ”korvaamaton”. Hän oli yksinkertaisesti liian kiltti. Hän suostui jopa toimeksiantoihin, jotka eivät hänen työnkuvaansa kuuluneet. Hän halusi olla mieliksi ja suostui kaikkeen. Hän koki olevansa hyväksikäytetty.
Kiltit ihmiset ovat suosittuja työpaikoilla. Heihin voi aina luottaa ja he suostuvat lähes kaikkeen. Kilteille kasaantuu työpöydälle liikaa tekemistä tai he joutuvat hyppelemään kuin sätkynuket toisten toiveiden mukaan. He ovat usein työpaikan pelastajia, koska heidän hyväntahtoisuuteensa varaan lasketaan.
Liian kiltille tarjotaan usein lääkkeeksi EI-sanan käyttöä. Se on kuitenkin riittämätön ohje. Kun persoonallisuus on muotoutunut kiltiksi ja diplomaattiseksi, ein sanominen on yhtä vaikeaa kuin on muuttaa koko persoonallisuuttaan. Jos on luontaista…