Rehellisyys on itsetuntemusta
Lähes kaikilla on vahva
näkemys siitä, että itse toimii rehellisesti ja luottamusta rakentavasti. Maailma
on silti täynnä epärehellisyyttä, valheita, petosta ja luottamuksen
puuttumista. Miten on mahdollista, että käsitys omasta rehellisyydestä korreloi
niin huonosti reaalisen tilanteen kanssa? Käsitys omasta rehellisyydestä on
aina vain hypoteesi, oletus, jonka varassa eletään. Totuus toisten silmin katsottuna
voi olla aivan toinen, jopa raadollinen.
Toisille voi olla vain
niin rehellinen, kuin on rehellinen itselleen. Minuus rakentuu valitettavan useille
valheille omasta itsestä. On helppoa ja joskus jopa välttämätöntä oman eheyden
kannalta uskoa itsestään valheellisia ”totuuksia” ja luoda itsestään, sekä itselle
ja muille, kuvaa vilpittömyydestä ja autenttisuudesta. On joskus pakko uskoa
omaan hyvyyteen, vaikka tosiasiat kertoisivat toisin. Syntyy satuja, aktiivista
satuilua, ja virheellisiä käsityksiä itsestä.
Kukaan ei ole epärehellinen
ilkeyttään. Jokaisen on oman historiansa tuloksena ollut pakko luoda kuva
itsestään. Myös näkemys tai tunne omasta itsetunnosta on täytynyt rakentua,
jotta voisi elää edes jotakuinkin tasapainoisesti. Kuva on usein joutunut vääristymään
traumojen ja usein kielteisten elämänkokemusten myötä. Vääristymät painuvat
alitajuntaan, eivätkä ole aktiivisen tietoisuuden tasolla. Näin valhe on tullut
syvimmän totuuden päälle. Tuo päällimmäinen on ainoa, jonka varassa ihminen voi
toimia. Alitajuiset, syvällä olevat kokemukset jäävät pimentoon. Vääristyneestä
kuvasta tulee totuus itselle.
Epärehellisyys itselle
on ansa. Se ylläpitää harhaista kuvaa itsestä, joka kertautuu kaikessa
toiminnassa. Ainoa ansan laukaiseva mekanismi on itsensä tunteminen ja omien
virheiden tunnistaminen. On hankalaa elää valheessa, jonka uskoo todeksi. Kun
ryhtyy ennakkoluulottomasti ja aidon rehellisesti tutkimaan itseään, voi löytää
valheiden juurille ja lopuksi syvimmän totuuden äärelle. Kun uskaltaa myöntää
itselleen, että on esimerkiksi kateellinen, vihamielinen, katkera tai liian
impulsiivinen, niiden pimittämiseksi tarkoitetut suojamekanismit menettävät
merkityksensä ja putoavat pois. Ei ole enää mitään itseltään salattavaa eikä myöskään
mitään muilta pimitettävää.
Vanha sanonta, että
totuus vapauttaa, on ikiaikaisen totta. Voisi jopa sanoa, että vain totuus
vapauttaa. Rehellisyys syntyy vain oman itsensä totuudellisesta näkemisestä.
Totuus vapauttaa valtavasti energiaa, kun suojamekanismien ylläpitämiseen käytetty
energia vapautuu.
Tunne itsesi ja ole
vapaa! Oli todellisen itsensä tuntemisen polku mikä tahansa: itsetutkiskelu,
terapia tai luotetun ystävän kanssa käydyt keskustelut, tuo polku kannattaa
aloittaa. ”Terapiassa käyminen” on vieläkin Suomessa tabu, vaikka jossakin
muualla maailmalla ajatellaan, että se on menestyksen ehto. Terapiakokemus
voitaisiinkin nähdä välttämättömyytenä, jotta voi aloittaa esimerkiksi lääkärin,
johtajan, yrittäjän tai vaikkapa myyjän työt. Syvällinen itsetuntemus saisikin
olla jo kompetenssi, osaamisalue, josta saisi kovasti plussaa työtä haettaessa!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!