Petetty

Petetyksi tuleminen on parisuhteessa aina kova kolaus. Kun tiedetään, kuinka tavallista pettäminen on, voidaan vain kuvitella, kuinka paljon tuskaa ja ahdistusta se tuottaa parisuhteissa. Se rikkoo monia liittoja peruuttamattomasti ja johtaa moniin eroihin. Petetyksi tuleminen on aina trauma ja riipaisee syvältä.

Trauman syntyminen petetyksi joutumisen tilanteessa on hyvin syvä psykologinen ilmiö. Siinä tulee loukatuksi perustavanlaatuisella tavalla. Historia juontaa lapsuuteen. Lapselle syntyy hyvien olosuhteiden vallitessa luottamus sekä itseensä että muihin ihmisiin. Lapsi uskoo, jos kasvatus on ihanteellista, että hän on arvokas ja että sekä itseen että muihin voi luottaa. Perusluottamus elämään syntyy. Näiden tunteiden varassa rakennetaan nuoruutta ja aikuisuutta. Lapsi kehittää terveen ja positiivisen kuvan itsestään. Tätä kutsutaan myös positiiviseksi narsismiksi, ja sen tärkein rakentumisvaihe on noin kolmen vuoden iässä.

Jokainen petetyksi tuleminen kirpaisee juuri tuota jo lapsuudessa saavutettua omanarvontuntoa ja kykyä luottaa ihmisiin. Suurin osa parisuhteista perustetaan sen varaan, että toinen on ”ainoa”. Petetyksi tuleminen osuu syviin ihmisyyden olemisen kerroksiin ja sattuu kipeästi.

Mitä vahvempi terve omanarvontunne on, sitä nopeammin petetyksi tulemisesta selviää. On toinen asia, selviääkö parisuhde. Luottamus särkyy petetyksi tulemisen jälkeen ja vanha sanonta ”se joka kerran keksitään, sitä aina epäillään” on täyttä totta monissa parisuhteissa. Luottamus ansaitaan tekemisten kautta: Onko toinen sanojensa mittainen, tekeekö hän luvatut asiat vai jäävätkö ne vain puheeksi? Petetyksi tulemisen jälkeen tuo perustavanlaatuinen luottamuksen laatu kärsii poikkeuksetta. Menetettyä luottamusta on vaikea saada takaisin, tai siihen menee ainakin kovin kauan aikaa. Pettikö toinen vain kertaluontoisesti ja mikä takaa, ettei se toistu?

Sadat kysymykset risteilevät petetyn mielessä. Tilastot osoittavat, että suurin osa eroista, joita on noin 50% avo- ja avioiliitoista, johtuvat pettämisestä. Se kertoo karusti, kuinka vaikeaa on päästä samaan luottamuksen tasoon kuin ennen pettämistä, ja kuinka paljon se riipii ja raastaa parisuhdetta.

Petetyn kannattaa antaa toipumiselleen aikaa. Vahvimman pettymyksen vallassa ei kannata tehdä suuria päätöksiä. Vaikka petetyksi tuleminen sattuu valtavasti, on hyvä muistaa, että kaikki tekevät virheitä. Täydellisiä ihmisiä ei ole. Jokainen on mahdollinen pettäjä, kun olosuhteet ovat sitä tukevia. Jokaisessa pitkässäkin parisuhteessa tulee eteen ihastuksia ja mielenkiintoisia ihmisiä, joiden kanssa haluaisi olla lähemmissäkin tekemisissä. Pettäminen on kuitenkin aina valinta. Petetyksi tuleminen ei ole. Jos parisuhde on pohjimmiltaan terve, pettämistä ei tulisi tapahtua. Useimmiten pettämiseen taustalla on jokin tyytymättömyys, ei vain tuo yhden illan virhe. Kannattaa siis paneutua parisuhteen tilaan yhdessä ja kartoittaa sen hyvät ja haastavat puolet ennen kuin eroa kannattaa ajatella. Nurmikko ei välttämättä ole vihreämpää aidan toisella puolella, eikä mitään takuita ikuisesta uskollisuudesta voi kukaan koskaan antaa huolimatta siitä, mitä sanotaan suhdetta luotaessa.