Liiallinen vastuuntunto

Terve vastuuntunto ilmenee kykynä ottaa vastuu itsestään, omista valinnoistaan ja niiden seurauksista. Vastuuntuntoinen ihminen tekee työnsä parhaan kykynsä mukaan ja hoitaa vaadittavat asiat sekä työssä että kotona. Vastuuntunto tarkoittaa myös kykyä olla aktiivinen tekijä elämässään. Asiat tulevat hoidetuiksi ajallaan eikä mikään vaadittava jää tekemättä.

Vastuuntunto laajenee kuitenkin hyvin helposti liialliseksi vastuuntunnoksi myös toisten tekemisistä. Ihmisestä voi tulla päällepäsmäri, joka on aina tuputtamassa neuvojaan toisille, eikä anna heidän toimia oman vastuuntuntonsa ohjaamina. Pahimmillaan ylivastuullinen kyttää toisten tekemisiä ja laskee erityisesti tekemättä jättämiset.

Ylivastuullisuus voi olla myös täydellisyyden tavoittelua. On pakko ottaa vastuu ihan kaikesta ja pyrkiä aina huipputulokseen. Sisäinen ääni vaatii aina vain lisää ja paremmin, niin ettei voi olla oikein koskaan ihan tyytyväinen tekemisiinsä. Ihminen on kuitenkin kehittyvä, keskeneräinen olento, eikä täydellisyys ole mahdollista. Siihen tulisi suostua.

Joskus ylivastuullisuus näyttäytyy yrityksenä pelastaa muita. Pelastaminen voi näyttää hienolta toiminnalta, mutta siihen sisältyy aina ajatus, että pelastaja tietää paremmin. Se on siis vain päällepäsmäämisen hienovaraisempi muoto, mutta kumpuaa samasta ylivastuuntunnosta. Pelastaja haluaa ottaa vastuun myös ympärillään olevien ihmisten elämästä ja valinnoista. On selvää, että on tärkeää auttaa ja tukea muita ihmisiä, mutta jos auttaminen saa pelastamisen luonteen, se alkaa käydä raskaaksi. On kova taakka kantaa ja yrittää ratkaista muiden ihmisten murheita omien lisäksi.

Ylivastuullisuudessa korostuvat omien kykyjen yliarviointi ja oman merkityksen keinotekoinen korostaminen. Ylivastuullisen minäkuva saattaa olla heikko, ja hän yrittää päällepäsmäämisellä tai pelastamisella lunastaa oikeutusta itselleen puuttumalla muiden asioihin. Ylivastuullinen tuntee, ettei hän ole riittävä, jos hän ei laajenna vastuuntuntoaan myös muihin ihmisiin.

Terveen vuoropuhelun ja ihmisten välisen kanssakäymisen tulisi kuitenkin aina syntyä aidosta kunnioituksesta toisia kohtaan. Siinä hyväksytään jokainen ihminen sellaisena kuin hän on, eikä pyritä ottamaan vastuuta omien vastuiden yli. Jokainen ihminen saa ottaa vastuun itsestään, vaikka olisi kuinka houkuttelevaa puuttua esimerkiksi toisen ongelmiin ja yrittää ratkaista niitä toisten puolesta. Terve ihminen tietää, missä hän alkaa ja loppuu, ja missä toisen ihmisen rajat kulkevat. Terveen ihmisen vastuu rajautuu vain itseen. Muita voi sitten auttaa omien kykyjensä ja jaksamisensa mukaan.