Läheisriippuvuus

Läheisriippuvuus on vaikeasti määriteltävä termi ja ilmiö. Sitä on vaikea nähdä omissa suhteissaan, ja sen vuoksi sitä on vaikea purkaa. Läheisriippuvuus luo aina jännitettä ja useimmiten kielteisiä ja ahdistuneita tunteita lähisuhteisiin. Jokin tuntuu olevan vinossa, mutta ei osata nimetä, mistä on kyse.

Läheisriippuvuudessa lähisuhteen minuuksien rajat ovat haalenneet. Omat ja toisen tunteet ovat menneet sekaisin. On vaikea pitää kurssia yllä oman elämänsä suhteen, jos läheisriippuvuus on astunut tuon oman kurssin päälle tai jopa hävittänyt oman elämän suunnan.

Konkreettisimmillaan ja usein vakavimmillaan läheisriippuvuus näkyy alkoholistiperheessä.

Yksi henkilö tai useampi henkilö juo, ja muut perheenjäsenet ovat tuon juomisen vaikutuspiirissä vahvasti siten, että se alkaa määritellä jopa heidän elämäänsä. Aletaan elää alkoholistin kautta ja hänen ehdoillaan. Kun alkoholisti tarttuu pulloon, muut ”tarttuvat alkoholistiin”, eli alkavat odottaa alkoholistin juomisen käyttäytymisseurauksia. Joskus muu perhe joutuu hiippailemaan sukkasillaan, joskus heidän on pakko ”pitää seuraa” kovin sosiaaliseksi tulleelle juojalle.

Tommy Hellstenin käyttämä ilmaus ”virtahepo olohuoneessa” kuvaa läheisriippuvuutta erittäin hyvin. Virtahepo voi olla mikä tahansa ilmiö, joka on kaapannut liian ison palan koko parisuhteelta tai perheeltä. Muut eivät enää saa tilaa elää omannäköistään elämää, koska virtahepo vie kaiken tilan. Tuo virtahepo voi olla toisen harrastus, mutta se voi olla myös puhtaasti psykologinen ilmiö. Toisen jatkuva kaikesta harmittelu ja valittaminen, riitelytaipumus, kiukku, nalkuttava kommunikaatio tai jopa aggressiivisuus voivat viedä virtahevon kokoisen tilan suhteelta tai perheeltä. Aina ei ole kyse negatiivisesta ilmiöstä. Olenpa tavannut vastaanotollani parin, jonka toisen osapuolen henkinen harrastus on määrittänyt koko suhteen! Joskus taas toisen pakkoneuroottinen siivoaminen on vienyt suhteelta sen hyvän hengen. Aina kuitenkin tapahtuu sama: Toinen joutuu mukautumaan muuhun kuin itsen asettamiin tai toivomiin normeihin ja räätälöimään oman käytöksensä toisen käyttäytymisen mukaan.

Jokainen läheisriippuvaisen elämä kapeutuu. On pakko olla vain pieni osa itsestään ja aikaa sekä energiaa kuluu myötäilyyn ja toisen ”siirtojen” arvailuun kuin shakkipelissä. Omasta itsestä tulee pienennetty versio ja kaikki omat toiveet ja elämänvisiot hautautuvat toisen voiman alle.

Läheisriippuvuudessa on kyse suostumisesta. Läheisriippuvuutta ei synny, jos toinen ei suostu toisen ”oikkuihin”, mitä ne ikinä ovatkaan. Onkin tärkeää pitää puoliaan parisuhteessa. On ikävää, että läheisriippuvaisen perheen lapsilla ei usein ole mahdollisuutta irrottautua läheisriippuvuudesta, koska heillä ei vielä ole tarvittavaa henkistä autonomiaa. Usein he vievätkin parisuhdemallin omiin tuleviin suhteisiinsa.

Elä omaa elämääsi toisen kaikennielevästä käyttäytymisestä huolimatta. Opi tuntemaan rajasi ja pidä niistä kiinni. Sen voi tehdä hyvin rakastavasti. Jos rajat asettaa kiukun kautta, ne kaikuvat kuuroille korville, eivätkä tehoa. Salli itsellesi oma elämä ilman toisen syyllistämistä. Sinä olet tärkein oman elämäsi kannalta. Älä tee liikaa kompromisseja, jotka eivät tunnu hyvälle. Uskalla olla ainutlaatuinen oma itsesi huolimatta siitä, mitä lähiympäristö tekee. Elä ja anna elää!