Ihmisenä olemisen keskeneräisyys

Jokainen ihminen kipuilee elämänsä aikana joidenkin elämän teemojen kanssa. Vaikka olisi kuinka aktiivinen itsensä kehittämisessä, aina jotakin tuntuu olevan kesken. Kenellekään ei tule päivää, jolloin voi sanoa: ”Nyt olen valmis ihmisenä.”

Keskeneräisyys kuuluu ihmiselämän luonteeseen. Elämän eri teemojen rytmisyys ja asioiden jatkuva muuttuminen luovat tunteen siitä, ettei mikään tule ihan valmiiksi. Keskeneräisyyteen suostuminen onkin valtava haaste.

Huolten ja mahdollisesti myös erilaisten pelkojen kanssa kamppaileva ihminen on jopa toivoton: Eikö tämä kärsiminen koskaan lopu? Liiallisesta velvollisuudentunteesta kärsivä yrittää olla tunnollinen kaikilla elämän osa-alueilla. Kaikkea varjostaa huoli ja ehkä jopa pessimismi. Koko ajan pitäisi suorittaa, ponnistella ja käyttää energiaa ”paremmaksi” tulemiseen. Ei ehkä uskalleta siirtyä uuteen tilaisuuteen tai elämänvaiheeseen, koska ”ei olla valmiita”.

Keskeneräisyys tarkoittaa vajavaisena olemista. Varsinkin ihmistyypit, joilla on vahva sisäinen pyrkimys täydellisyyteen, kipuilevat vajavaisuutensa kanssa. Muitakin se vähintäänkin harmittaa. Vajavaisena olo tarkoittaa sitä, ettei elä optimaalisesti eikä välttämättä ole saanut elämäänsä niitä laatuja, joita siihen haluaisi.

Keskeneräisyyden luonne on ehdoton. Kukaan ei ole koskaan valmis edes kuolinvuoteellaan. Aina jäi jotain tekemättä tai kokematta. Aina olisi voinut olla elämän aikana paremmin, aina olisi voinut tehdä parempia valintoja. Jos ei suostu keskeneräisyyden väistämättömyyteen, on kiinnittynyt harhaan. Kyky nauttia elämästä sellaisena kuin se juuri nyt on, kärsii.

Luonto on ratkaissut keskeneräisyyden oivallisesti. Puu ei harmittele kasvunsa hitautta eikä lehtiensä putoamista syksyisin. Lintu, joka on muuttanut etelästä Suomen kevääseen, ei säikähdä takatalvea, vaan toimii sen mukaisesti hankkimalla lämmikettä pesäänsä. Se ei kavahda sitä, ettei kevät ollutkaan vielä ihan valmis.

Jospa mekin ihmiset suostuisimme olemaan matkallamme juuri siinä kohtaa kuin olemme. Koko elämä on matka ja siinä kuljetaan pisteeltä toiselle oman rytmin mukaan. Elämän matkalla ei olla koskaan perillä, jollei suostuta keskeneräisyyteen. Juuri keskeneräisyydessä piilee määränpää. Keskeneräisenä ollaankin jo perillä.