Liian kiltti

Vastaanotolleni tuli kerran henkilö, joka oli loppuun palamisen partaalla. Hän ei ollut työnarkomaani, eikä hänellä ollut suuria ambitioita uralla etenemisen suhteen. Hän ei siis puskenut työssään, eikä pyrkinyt osoittamaan olevansa ”korvaamaton”. Hän oli yksinkertaisesti liian kiltti. Hän suostui jopa toimeksiantoihin, jotka eivät hänen työnkuvaansa kuuluneet. Hän halusi olla mieliksi ja suostui kaikkeen. Hän koki olevansa hyväksikäytetty.

Kiltit ihmiset ovat suosittuja työpaikoilla. Heihin voi aina luottaa ja he suostuvat lähes kaikkeen. Kilteille kasaantuu työpöydälle liikaa tekemistä tai he joutuvat hyppelemään kuin sätkynuket toisten toiveiden mukaan. He ovat usein työpaikan pelastajia, koska heidän hyväntahtoisuuteensa varaan lasketaan.

Liian kiltille tarjotaan usein lääkkeeksi EI-sanan käyttöä. Se on kuitenkin riittämätön ohje.

Kun persoonallisuus on muotoutunut kiltiksi ja diplomaattiseksi, ein sanominen on yhtä vaikeaa kuin on muuttaa koko persoonallisuuttaan. Jos on luontaista olla myötäilevä ja toisia kuunteleva, ja siinä samassa kuormittua toisten alituisesta kuuntelemisesta ja tottelemisesta, pitää kaivautua hieman syvemmälle itseen.

Diplomaattiselle ja toisia kannattelevalle luonteelle muutoksen tekemisen ensimmäinen

askel on opetella tervettä itsekkyyttä. Omat hartiat kannattelevat kyllä, mutta jos ne kumartuvat taakkojen painosta, on tärkeää opetella asettamaan itsensä ihmissuhteissa ensimmäiseksi. Tuo terve itsekkyys tarkoittaa oman ”kantokapasiteetin” tuntemista. Jos kerää liikaa taakkaa kannettavakseen, ei voi enää auttaa muita.

Itsestä huolenpito on liian kilteillä ihmisillä ensimmäinen opeteltava asia. Itsetuntoa ei kannata rakentaa toisten miellyttämisen varaan, koska omat voimat hiipuvat muuten ennen pitkää. Itsetunto tarkoittaa myös itsensä tuntemista ja omien voimiensa rajallisuuden tunnistamista. Peili on hyvä paikka tutkiskella itseään. Miksi on niin vaikea asettaa rajoja ja kieltäytyä töistä, jotka kuormittavat ja jotka eivät edes kuulu omaan toimenkuvaan? Miksi itsetunto saa kohennusta vain pelastamisesta?

Pelastajat ovat olleet usein pelastajia jo lapsuudenperheissään. He ovat voineet joutua vanhempiensa välien selvittäjiksi tai riitojen salamoiden maadoittajiksi. Heillä on pitkä historia kiltteydestä ja usein heitä on siitä palkittu tai ainakin kehuttu. Pelastamisesta on tullut minuuden toimintamalli, josta on vaikea irtaantua.

Usein toistettu ajattelumalli on, että kiltti henkilö on useimmiten nainen. Näin ei kuitenkaan aina ole. Yhtä hyvin miehet ovat voineet kehittyä kilteiksi. Miehen kiltteys ei vain saa riittävästi palstatilaa, kun asiasta keskustellaan. Olen tavannut vastaanotollani paljon miehiä, jotka kärsivät liiallisesta kiltteydestä. Kiltin miehen paineet ovat aivan yhtä kovia kuin kiltin naisenkin. On vaarallista kohdentaa jokin itsetunnon luonne vain yhteen sukupuoleen. Monet ovat vaarassa palaa loppuun ­– sekä naisten että miesten.

Tunnista siis oma kiltteytesi. Tutki itsessäsi rajojen asettamisen mahdollisuutta. Pelkkä ein sanominen ei riitä. Pitää oppia pitämään puolensa, ottaa vastuu omista mielipiteistään ja ajaa niitä läpi. On opittava olemaan musertumatta toisten ainaisten toiveiden alle. Pidä siis pintasi!