Pienet perheriidat – suuret syyt

Olen toiminut terapeuttina lähes neljäkymmentä vuotta. Olen tavannut yksilöiden lisäksi myös lukuisia pareja, ja tietyt asiat näyttävät parisuhteissa toistuvan. Riidat ja kinat syövät lämpöä parisuhteilta. Tunnelma latistuu, rakkaus hiipuu ja jatkuva kränääminen on voinut tuoda parin terapeutin vastaanotolle. Rakkaus on voinut kaatua joskus pikkuasioihin.

Monissa parisuhteissa ja perheissä kinastellaan tai jopa tapellaan tälläkin hetkellä pienistä asioista. Onko roskapussi laitettu oikein astiaan? Onko sänky pedattu ja tehty lakanoihin sairaalataitos? Onko vessapaperirulla laitettu oikein päin telineeseen? Onko hammastahnatuubia puristettu oikein? Onko vessanpytyn kansi suljettu?

Kinastelemisen aiheita riittää. Ihmiset harhautuvat tappelemaan pienistä asioista, vaikka syvemmässä analyysissä on kyse ihan muusta. On vain vaikea nähdä pienten asioiden taakse ja oivaltaa suuremmat teemat. Usein on kyse vallasta. Kuka meillä päättää? Kuka on oikeassa? Kenen säännöillä toimitaan?

On sula mahdottomuus, että suhde pysyisi harmonisena, jos aina vain yksi ja sama henkilö päättää, mikä on oikein. Vaimo sanoo, että vessan istuimen tulee olla alas laskettuna. Miksi juuri vaimon tapa olisi oikea? Mies haluaa armeijamaisen petauksen. Miksi juuri hän olisi oikeassa?

Terapiassa pyritään tasapainottamaan oikeassa olemiset ja valtasuhteet. Kuka meillä päättää ja miksi? Kuka meillä sanoo viimeisen sanan ja miksi? Kenen säännöt ovat voimassa ja miksi? Kysymys ”miksi?” saattaa parin miettimään ehkä jo lapsuudessa syntyneitä ”oikein-väärin” -käsityksiä. Omia käsityksiä voidaan pitää itsestään selvinä ja oikeina, vaikka ne ovat vain opittuja tapoja.

Vallankäytön tasapaino on tärkeää parisuhteissa. Molemmilla tulisi olla yhtä paljon valtaa, niin pienissä kuin isoissakin asioissa. Parisuhde vaatii kompromisseja. Yhden valta ylitse muiden ei koskaan tuota hyvää parisuhdetta.

Pariterapeutit ovat yhtä mieltä siitä, että parisuhteiden valtadynamiikka rakentuu suhteen alkuvaiheessa, jopa sen ensimmäisten kuukausien, jopa päivien aikana. Se, mikä on alussa, on myös jatkossa, ja se värittää koko suhdetta. Valtasuhdekäsityksestä, vaikkakin sanattomasti sovitusta, tulee suhteen normi. On siis tärkeää olla tietoinen valta-asetelmista jo ihan suhteen alussa. Paras tapa purkaa niitä auki on keskustella niistä pikimmiten suhteen käynnistyessä. Mikä sinulle on tärkeää? Mikä minulle on tärkeää? Vaikkei nyt hammastahnatuubin puristamisesta alussa sovittaisikaan, kirkastuvat ainakin perusoletukset oikeasta ja väärästä.

Parisuhde on joka tapauksessa sarja sopimuksia, ja voi käydä onnettomasti, jos nämä sopimukset jäävät puhumatta. Ne jäävät salaisiksi, mutta ohjaavat parisuhteen kulkua. Kun jokin on salaista, tiedostamatonta, siihen ei voi puuttua, eikä sitä voi muuttaa. Asiat tulisi siis tuoda päivänvaloon niin pian kuin mahdollista.

Kun terapiassa ilmenee, ettei puhutakaan vessapaperirullasta, vaan valtasuhteista, keskustelu pääsee käynnistymään oikeasta osoitteesta. Päästään paperirullien ja vessankansien taakse. Tämänkaltainen keskustelu on ollut poikkeuksetta pareille hyvin antoisaa ja silmiä avaavaa. Kun valtasuhteet pääsevät harmonisoitumaan ja voidaan tehdä uusia sopimuksia, ja aina myös kompromisseja, parisuhde alkaa kukoistaa uudelleen.