Itsensä kehittäminen

On tervettä olla tyytyväinen itseensä sellaisena henkilönä, joka on. Yhtä tervettä on myös haluta kehittyä ihmisenä tai kehittää taitojaan. Minne ikinä katsookin, on tarjolla itsensä kehittämismenetelmiä aina itsehoito-oppaista kädentaitokursseihin. On tietopaketteja aivoille ja henkistä antia viikonloppukursseista aina henkiparannusmatkoihin Brasilian pikkukylään.
On myös sallittua olla kehittymättä. Jatkuvan kehittymisen paine voi olla stressaavaa ja monet harrastavatkin “kehittymistä” ryppy otsalla tai hampaat irvessä. Kehittymisen haaste voi olla suoranainen pakko työpaikallakin.

Ihmisen on luonnostaan kehittyvä olento. Yks ihmisen perustarpeista on kasvun ja kehittymisen tarve, halu ylettyä ja ulottua kauemmaksi kuin tällä hetkellä. Voi olla kyse taitojen hankkimisesta, tiedon lisäämisestä tai kehitettävistä ominaisuuksista itsessään. Usein kehittämishalu alkaa uteliaisuudesta jotakin uutta kohtaan. Mitä voisinkaan löytää itsestäni? Onko minussa jokin piilevä kyky olemassa? Joskus taas kehittymisen halu alkaa vajauden tunteesta: Mitä minun pitäisi olla, mitä minä en vielä ole? Mitä taitoja, tietoja tai ominaisuuksia minun pitäisi kehittää, jotta olisin parempi?

On lohdullista tietää, että ihminen on ”täydellinen”. Jokaisessa ihmisessä on kaikkea, vaikkakin ehkä vasta uinumassa. Jos lähtee kehityksen polulle ”minussa ei ole” -tilasta, aloittaa kuvitteellisesta tyhjyydestä. Tyhjän päälle on hankala rakentaa. Sen vuoksi onkin tärkeää ajatella toisin. Mitä minulla on jo? Mitä minussa voisi olla, vaikken sitä tiedä?

Moni haluaisi olla luova ja lahjakas jollakin tavalla tai jollakin osa-alueella. Joku haluaisi keksiä uusia vempeleitä, toinen halajaa taulujen tekoon, kolmas toivoisi osaavansa laulaa. Osaisinpa dreijata hienoa keramiikkaa. Osaisinpa kirjoittaa kirjan. Osaisinpa analysoida asioita syvemmin. Olisinpa järjestelmällisempi. Olisinpa myötätuntoisempi.

Konditionaalit ovat turhia, joska jokainen osaa jo. Kaikki taidot ja osittain tiedotkin ovat piilevinä jo olemassa kiinnostuksina. Taitoja on ehkä kehitettävä. Kyse on vain siitä, milloin ja mitten piilevät ominaisuutensa havaitsee ja ottaa ne käyttöön. Suurien lahjakkuuksien taidot ovat usein olleet valmiina jo genettisessä perimässä, mutta he ovatkin sitten saaneet koko maailman haltioihinsa. Mikä kysy sinussa on piilossa? Mikä on jo synnynnäinen lahja, jota et ole vain tullut kokeilleeksi tai käyttäneeksi? Mitä sinun pitäisi oppia lisää, jotta voit käyttää koko potentiaalisi?

Jos haluaisin olla järjestelmällisempi, kannattaa niitä hetkiä, joilloin on sitä jo ollut.
Empaattisuus? Milloin olen kuunnellut ihmistä empaattisemmin? Haluaisitko olla onnellinen?
Milloin olet viimeksi ollut onnellinen? Mitä silloin tapahtui?

Jos mieli halajaa käsintekemiseen ja värien käyttöön, voi aloittaa vaikka aikuisten värityskirjasta ja lasten pätkämallisista värikynistä. Miltä kynät tuntuvat kädessä? Miltä tuntuu luoda omia värejä vaikkakin valmiille pohjalle? Mitä jos piirtäisin tai värittelisin jotain puhtaalle paperille? Mitä syntyisi?

Jos laulu lämmittää mieltä, kokeile itse laulaa. Harjoitella voi ensin yksin kotona poissa kaikkien korvilta, kun naapuritkin ovat poissa. Suihkussa on hienoa laulaa, kun pieni tila saa äänen soimaan kuin oopperalaulajalla!

Lahjakkuuden kehittäminen todelliseksi osaamiseksi on tekemisen ja tekemisen jatkuvaa toistamista huolimatta siitä, kuinka paljon geneettistä alttiutta ja osaamista taustalla on. Näin kerran taidenäyttelyn, jossa huoneesta toiseen oli yksi kivi keskellä lattiaa. Taideteoksen nimi oli "Kivi ja sen toisto”. Toista kiveä! Toista lahjaasi!
Aloita kokeile ja tee! Anna lahjakkuuksillesi tilaisuus!


Kommentit

Suositut tekstit

Minän puolustusmekanismit

Liiallinen vastuuntunto

Toistamispakko

Kriisiä pala kerrallaan — mielen annostelumekanismit

Työnarkomania