Alakulo vai masennus?

Nykyajan oletus näyttää olevan, että me kaikki jaksaisimme jokaisen päivän aktiivisina, innostuneina ja aikaansaavina yksilöinä. Tekemisen meininkiä arvostetaan ja aikaansaamista ihaillaan. Pitäisi olla täpinöissään joka hetki, ikään kuin sekuntiakaan ei olisi tuhlattavaksi puuhaamisen tieltä.

Ajatus on kuitenkin psykologisesti mietittynä harhainen. Ihminen tarvitsee aikaa tekemisten välille. Joskus muutama kymmen minuuttia riittää, joskus on pidettävä kokonaisia lepopäiviä. Viikonloppu riittää normaalimielelle arjesta toipumiseen. Joskus lepopäivien määrä lisääntyy tuntuvasti, ja silloin on hyvä pysähtyä miettimään, mistä on kyse. Ihminen on terveenä aktiivinen, mutta vaatii välillä rauhaa ja passiivisena olemista. Jos passiivisuuden mielentila jatkuu useita päiviä tai jopa useita viikkoja, on syytä miettiä, onko kyse normaalista alakulosta, vetämättömyydestä, vaiko vakavammasta masennuksesta.

Alakulon määrittää parhaiten aika, jona alakuloa tunnetaan. Joskus se on ilta tai aamu, joskus alakulo saartaa mielen joiksikin hetkiksi päivän kuluessa. Mikäli alakulo ei mene ohi, vaan jää jurnuttamaan mielen perukoille useiksi päiviksi, voi olla kyse masennuksesta.

Jatkuva alavireisyys on lähes aina masennuksen merkki.

Masennuksen pääoireet ovat:

1.    Masentunut mieliala, joka vallitsee suurimman osan päivää tai lähes joka päivä.

2.    Merkittävästi vähentynyt mielenkiinto tai mielihyvä kaikissa tai lähes kaikissa päivittäisissä toiminnossa.

3.    Unettomuus tai aamuyön heräämiset tai liiallinen nukkuminen.

4.    Kiihtyneisyys tai toisaalta hitaus lähes päivittäin.

5.    Voimattomuuden tunne lähes joka päivä.

6.    Arvottomuuden tunteita tai aiheettomia tai kohtuuttomia syyllisyyden tunteita lähes päivittäin.

7.    Ajattelukyvyn heikentymistä, keskittymiskyvyttömyyttä tai päättämättömyyttä lähes joka päivä.

8.    Liiallista ruokahalua ja ylensyömistä tai usein toistuvaa ruokahalun puuttumista.

9.    Toistuva kuoleman ajattelu, jopa itsemurha-ajatukset. Kuoleman toiveet.

Näiden oireiden ilmetessä ainakin viiden kohdan osalta yhdeksästä ihminen on diagnosoitavissa masentuneeksi. Silloin oireet aiheuttavat kliinisesti merkittävää haittaa elämisen laadulle. Sosiaalinen elämä voi näivettyä tai ammatillinen osaaminen kapeutuu. Kyse ei silloin ole luonnollisesta surusta esimerkiksi läheisen kuoleman johdosta, vaan oireet pitävät pintansa ilman ulkoisia suuria ärsykkeitä. Alakulossa oireita ilmaantuu silloin tällöin lievinä, mutta ne eivät määrittele elämän laatua päivittäisessä elämässä.

Masennus vaatii aina asianmukaista hoitoa. On turha jäädä yksin kuvittelemaan, että masennus menee ohi. On onneksi keksitty erinomaisia kemiallisia lääkehoitoja masennuksen poistamiseen ainakin sen äärimuodoissaan. ”Onnellisuuspillerit” ovat pelastaneet monen ihmisen elämän. Niissä on kyse serotoniinin takaisinsyötön estosta, ja fysiologisesti onkin havaittavissa, että serotoniinin aineenvaihdunta ei masentuneella toimi enää normaalisti. Voi olla kyse myös toisen mielihyvähormonin, dopamiinin, huonosta erityksestä. Siihenkin on olemassa täsmälääke, joka palauttaa dopamiinin tuotannon normaaliksi.

Parhaimman tuloksen masentunut potilas saa kuitenkin terapiahodosta yhdistettynä lääkehoitoon. Lääkehoito on aina vain ensiapupaketti, laastari, jolla saadaan arki ja varsinkin uni kuntoon. Ne ovat ensisijaisia masennuksen hoidon tavoitteita. Terapiatyö pureutuu sitten syvempiin vesiin, masennuksen syihin ja ytimiin. Niitä tutkimalla päästään vapauttamaan mieli masennuksen solmusta.

Suomessa tehdään kolme itsemurhaa päivässä. Jokainen niistä on liikaa ja oletettua on, että niiden takana on useimmiten masennus. Masennus on siis hoitamattomana mahdollisesti kuolemaan johtava sairaus. Jos olet masentunut, hae apua. Sinun ei tarvitse pärjätä yksin. Terveydenhuoltomme on erittäin osaava ja vastaanottaa sinut asiantuntevasti. Apua on siis tarjolla, jos vain ojennat kätesi ensin.