Tekstit

Petetty

Kuva
Petetyksi tuleminen on parisuhteessa aina kova kolaus. Kun tiedetään, kuinka tavallista pettäminen on, voidaan vain kuvitella, kuinka paljon tuskaa ja ahdistusta se tuottaa parisuhteissa. Se rikkoo monia liittoja peruuttamattomasti ja johtaa moniin eroihin. Petetyksi tuleminen on aina trauma ja riipaisee syvältä. Trauman syntyminen petetyksi joutumisen tilanteessa on hyvin syvä psykologinen ilmiö. Siinä tulee loukatuksi perustavanlaatuisella tavalla. Historia juontaa lapsuuteen. Lapselle syntyy hyvien olosuhteiden vallitessa luottamus sekä itseensä että muihin ihmisiin. Lapsi uskoo, jos kasvatus on ihanteellista, että hän on arvokas ja että sekä itseen että muihin voi luottaa. Perusluottamus elämään syntyy. Näiden tunteiden varassa rakennetaan nuoruutta ja aikuisuutta. Lapsi kehittää terveen ja positiivisen kuvan itsestään. Tätä kutsutaan myös positiiviseksi narsismiksi, ja sen tärkein rakentumisvaihe on noin kolmen vuoden iässä. Jokainen petetyksi tuleminen kirpaisee juur...

Rehellisyys on itsetuntemusta

Kuva
Lähes kaikilla on vahva näkemys siitä, että itse toimii rehellisesti ja luottamusta rakentavasti. Maailma on silti täynnä epärehellisyyttä, valheita, petosta ja luottamuksen puuttumista. Miten on mahdollista, että käsitys omasta rehellisyydestä korreloi niin huonosti reaalisen tilanteen kanssa? Käsitys omasta rehellisyydestä on aina vain hypoteesi, oletus, jonka varassa eletään. Totuus toisten silmin katsottuna voi olla aivan toinen, jopa raadollinen. Toisille voi olla vain niin rehellinen, kuin on rehellinen itselleen. Minuus rakentuu valitettavan useille valheille omasta itsestä. On helppoa ja joskus jopa välttämätöntä oman eheyden kannalta uskoa itsestään valheellisia ”totuuksia” ja luoda itsestään, sekä itselle ja muille, kuvaa vilpittömyydestä ja autenttisuudesta. On joskus pakko uskoa omaan hyvyyteen, vaikka tosiasiat kertoisivat toisin. Syntyy satuja, aktiivista satuilua, ja virheellisiä käsityksiä itsestä. Kukaan ei ole epärehellinen ilkeyttään. Jokaisen on oman hist...

Liian kiltti

Vastaanotolleni tuli kerran henkilö, joka oli loppuun palamisen partaalla. Hän ei ollut työnarkomaani, eikä hänellä ollut suuria ambitioita uralla etenemisen suhteen. Hän ei siis puskenut työssään, eikä pyrkinyt osoittamaan olevansa ”korvaamaton”. Hän oli yksinkertaisesti liian kiltti. Hän suostui jopa toimeksiantoihin, jotka eivät hänen työnkuvaansa kuuluneet. Hän halusi olla mieliksi ja suostui kaikkeen. Hän koki olevansa hyväksikäytetty. Kiltit ihmiset ovat suosittuja työpaikoilla. Heihin voi aina luottaa ja he suostuvat lähes kaikkeen. Kilteille kasaantuu työpöydälle liikaa tekemistä tai he joutuvat hyppelemään kuin sätkynuket toisten toiveiden mukaan. He ovat usein työpaikan pelastajia, koska heidän hyväntahtoisuuteensa varaan lasketaan. Liian kiltille tarjotaan usein lääkkeeksi EI-sanan käyttöä. Se on kuitenkin riittämätön ohje. Kun persoonallisuus on muotoutunut kiltiksi ja diplomaattiseksi, ein sanominen on yhtä vaikeaa kuin on muuttaa koko persoonallisuuttaan. Jos o...

Omat vai toisten odotukset?

Kuulin erään keski-iän ylittäneen henkilön sanovan samanikäiselle ystävälleen: ”Ihanaa olla tässä iässä, kun ei enää tarvitse välittää siitä, mitä muut ajattelevat!” Ystävykset keskustelivat tästä vapaudesta ja totesivat, että tulipa paljon hukattua elämässä aikaa toisten odotusten täyttämiseen. Milloin piti pukeutua tietyllä tavalla suhteessa ikään, milloin piti leikkauttaa hiuksensa tietyllä tavalla tietyssä iässä. He kokivat olevansa nyt vapaita. On lähes oletusarvo, että iän myötä toisten odotukset laimentuvat omia päätöksiä tehtäessä. Näin ei kuitenkaan aina ole. Vastaanotollani olen tavannut useita jo keski-iän ylittäneitä ihmisiä, jotka ovat kokeneet olevansa yhä toisten odotusten vankeja. On pitänyt suorittaa velvollisuudentuntoisesti. Ei ole ollut oikeutta edes päiväuniin, vaikka on eläkkeellä, koska on pitänyt saada aikaiseksi. On pitänyt olla kiltti tyttö tai poika, vaikka ikää on karttunut ja voisi tehdä niin kuin itse haluaa. Mutta ei: Kiellot, säännöt ja määräykset o...

Läheisriippuvuus

Läheisriippuvuus on vaikeasti määriteltävä termi ja ilmiö. Sitä on vaikea nähdä omissa suhteissaan, ja sen vuoksi sitä on vaikea purkaa. Läheisriippuvuus luo aina jännitettä ja useimmiten kielteisiä ja ahdistuneita tunteita lähisuhteisiin. Jokin tuntuu olevan vinossa, mutta ei osata nimetä, mistä on kyse. Läheisriippuvuudessa lähisuhteen minuuksien rajat ovat haalenneet. Omat ja toisen tunteet ovat menneet sekaisin. On vaikea pitää kurssia yllä oman elämänsä suhteen, jos läheisriippuvuus on astunut tuon oman kurssin päälle tai jopa hävittänyt oman elämän suunnan. Konkreettisimmillaan ja usein vakavimmillaan läheisriippuvuus näkyy alkoholistiperheessä. Yksi henkilö tai useampi henkilö juo, ja muut perheenjäsenet ovat tuon juomisen vaikutuspiirissä vahvasti siten, että se alkaa määritellä jopa heidän elämäänsä. Aletaan elää alkoholistin kautta ja hänen ehdoillaan. Kun alkoholisti tarttuu pulloon, muut ”tarttuvat alkoholistiin”, eli alkavat odottaa alkoholistin juomisen käyttäy...

Itsetunto, itsetuntemus ja ihmisten tuntemus

Ihmisenä olemisen kolme tärkeintä käsitettä menevät usein sekaisin. Itsetuntoa, itsetuntemusta ja hyviä sosiaalisia suhteita hyvän toisten tuntemisen pohjalta käytetään usein jopa toistensa synonyymeinä. Kyse on kuitenkin aivan eri asioista näiden ihmisenä olemisen kolmen teeman kohdalla. Itsetunto on tervettä luottamusta itseen siten, ettei itseä tarvitse yli- eikä alikorostaa. Itsetuntemus on taas oikeaa tietoa siitä, miten toimii erilaisissa tilanteissa, minkälaisia tunteita tuntee ja osaa nimetä ne. Itsetuntemus liittyy myös omien rajojen tuntemiseen: missä itse alkaa ja missä se päättyy. Ihmisten tuntemus taas liittyy erilaisuuden ymmärtämiseen ja parhaimmillaan erilaisten ihmisten kunnioittamiseen. Kaikki nuo termit ovat kykyjä, joita jokainen ihminen tarvitsee. Syntyy hyvää vuorovaikutusta ja hyviä ihmissuhteita, jos nuo kaikki kolme ihmisenä olemisen suurta teemaa ovat terveellä pohjalla. On onnellista, jos ihmisellä on hyvä itsetunto. Se tarkoittaa hyvää ja myönteis...

Ahneus – saada vai antaa?

Ahne ihminen haluaa saada. Hän kärkkyy kauppojen tarjouksia, nettitorin ”annetaan”-palstaa ja kerää kotiinsa tavaroita huolimatta siitä, ovatko ne tarpeellisia vai eivät. Ahneen suu on ammollaan ruokapöydässäkin ja voi näyttää siltä, ettei hän saa koskaan mistään tarpeekseen. Ja näin juuri onkin: Ahneuteen sairastunut ei todella koekaan koskaan saavansa riittävästi. Usein koti ja sen varastot ovatkin täynnä tavaraa. Ahne on usein sairastunut niukkuuden harhaan. Hänen mielestään kaikkea puuttuu. Hän on kuin tyhjä kaivo, jota hän yrittää täyttää lappomalla lisää vettä kaivoon. Kaivo ei kuitenkaan täyty koskaan. Sairaalloisen ahneuden puristukseen joutuneen mielessä asuu tunne vajavaisuudesta, jota hän yrittää kompensoida pahimmillaan hamstraamalla joko rahaa tai tavaraa tai molempia. On ihmisiä, jotka elävät runsaiden rahallisten säästöjen suojissa, mutta elävät niukkuudessa ja laskevat jokaisen käytetyn sentin. On ihmisiä, jotka keräävät kotinsa täyteen tavaraa, niin että kodin...

Parisuhde – erilaisuutta vai samanlaisuutta?

Tilastollisesti ihmisellä on useimmiten taipumus hakeutua parisuhteeseen, jossa toinen on hyvin erilainen. Tämä halu täydentyvyyteen on luonnollinen. On helppo rakastua ihmiseen, joka tuo itselle jotakin uutta, jota ei itse vielä osaa. Mutta myös samankaltaisuus kiinnostaa ja se onkin tilastollisesti toisena parisuhdekumppania valitessa. Molemmissa valinnoissa on haasteensa. Ei ole todennettu, että jompikumpi valinta johtaisi onnellisempaa parisuhteeseen. Itse asiassa on todettu, että huolimatta erilaisuudesta tai samanlaisuudesta ja jopa seurustelusuhteen kestosta kaikilla on 50–50% mahdollisuus onnistua. Jotkut ovat seurustelleet pitkään, jotkut solmivat salamaliiton. Parisuhteissa kaikilla on omat hankaluutensa, aivan huolimatta siitä, miten valinnan teki ja kuinka kauan käytti valintaa aikaa. Monet ovat onnellisia erilaisuudessa, toiset taas samanlaisuudessa. Erilaiset ihmiset ovat usein hyvin syvällä tasolla erilaisia. Toinen on aktiivisempi kuin toinen, toinen innostuu h...

Pelot ja niiden hoitaminen

Kaikki meistä ovat kohdanneet pelkoja. On voinut olla kyse jonkin tilanteen pelkäämisestä, esimerkiksi korkeiden paikkojen pelkoa, tai pelkoja suljetuissa paikoissa. Jotkut pelkäävät esiintymistä ja puhutaankin ramppikuumeesta, joka on hyvin tavallinen esiintyjille. Nämä pelot voivat voimaannuttaa ja antaa lisäpuhtia, mutta ne voivat myös lamaannuttaa kokonaan.  Elämää rajoittavia yksittäisiä pelkoja kutsutaan fobioiksi.  Jos taas pelkää esimerkiksi sosiaalisia tilanteita, sen onkin jo laaja-alaisempi pelko, johon törmää päivittäin ehkä useaankin kertaan. Tällöin puhutaan usein ”kahvikuppineuroosista”.  Pelko tarkoittaa sitä, että joutuu kurottumaan epämukavuusalueelleen. Turvallisuuden tunne heikkenee ja jännittäminen tai suoranainen lamaannuttava pelko valtaavat mielen. Peloille on tyypillisiä myös fyysiset oireet: sydän lyö kiivaasti, kädet hikoavat ja toimintaa halvaannuttava tunne käy pahimmillaan ylitsepääsemättömäksi. Voi tulla pyörryttämisen tunne tai suorana...

Liiallinen vastuuntunto

Terve vastuuntunto ilmenee kykynä ottaa vastuu itsestään, omista valinnoistaan ja niiden seurauksista. Vastuuntuntoinen ihminen tekee työnsä parhaan kykynsä mukaan ja hoitaa vaadittavat asiat sekä työssä että kotona. Vastuuntunto tarkoittaa myös kykyä olla aktiivinen tekijä elämässään. Asiat tulevat hoidetuiksi ajallaan eikä mikään vaadittava jää tekemättä. Vastuuntunto laajenee kuitenkin hyvin helposti liialliseksi vastuuntunnoksi myös toisten tekemisistä. Ihmisestä voi tulla päällepäsmäri, joka on aina tuputtamassa neuvojaan toisille, eikä anna heidän toimia oman vastuuntuntonsa ohjaamina. Pahimmillaan ylivastuullinen kyttää toisten tekemisiä ja laskee erityisesti tekemättä jättämiset. Ylivastuullisuus voi olla myös täydellisyyden tavoittelua. On pakko ottaa vastuu ihan kaikesta ja pyrkiä aina huipputulokseen. Sisäinen ääni vaatii aina vain lisää ja paremmin, niin ettei voi olla oikein koskaan ihan tyytyväinen tekemisiinsä. Ihminen on kuitenkin kehittyvä, keskeneräinen olent...