”Miten minun käy?” - Pelon dynamiikka ja pelon selättäminen

Vallitsevassa kriisitilanteessa monella on syytä pelätä, varsinkin jos uhkana on menettää elämän perustukset. Elämän tärkeimmät elementit ovat terveys, työ ja sosiaaliset suhteet. Jos yksi niistä on uhattuna, kyse on haasteesta. Kahden osa-alueen pettäessä voi puhua ongelmasta ja jos kaikki kolme putoavat pois, on käsillä katastrofi.

Koronakriisissä kaikki kolme elämän osa-aluetta ovat uhattuina. Pelon tunteminen on siis ymmärrettävä, luonnollinen reaktio poikkeukselliseen tilanteeseen. Huoli ja pelko käynnistävät aivoissa stressireaktion. Mantelitumake havainnoi uhan ja ilmoittaa aivoille, että nyt pitää toimia. Silloin käynnistyy ns. HPA akseli: aivolisäke, hypotalamus ja lisämunuaisen kuorikerros -prosessi. Tämän tapahtumaketjun kautta fysiologinen stressireaktio aktivoituu ja tähän prosessiin kuluu vain sekunnin murto-osa. Stressihormonit aktivoituvat ja niiden tarkoitus on auttaa elimistöä ja mieltä pääsemään kriisin yli.

Pelko kuitenkin kaventaa mielen, ja niin tekee valitettavasti stressireaktiokin. Ihminen keskittyy vain perusasioihin pitääkseen mielensä ja kehonsa koossa. Energia fokusoituu pelättäviin asioihin, kaikki muu vetäytyy taka-alalle. Pelko kaappaa siten koko olemassaolon. Tämä tapahtuu osin tiedostamattomasti ja ihminen ei välttämättä edes tajua, että kapeutuminen tapahtuu. Sitä luulee toimivansa normaalisti, vaikka toiminta olisi aivan päätöntä. Epärationaalista käytöstä on sitten tarve selittää, vaikkei se oikein järjellä selity. Ihmiset lakkaavat ymmärtämästä toisiaan: ”Miksi ihmiset hamstraavat kaupoissa?” ”Miksi ikäihmiset eivät pysy kodeissaan, vaan huitelevat pitkin kylää?” ”Miksi ihmiset vaativat ohjeistusta kaikkeen, vaikka maalaisjärki riittäisi?”

Paras keino pelon hallitsemiseen on syöttää mantelitumakkeelle, joka on pelon fysiologinen sylttytehdas, sellaista viestiä, ettei ole mitään hätää. Miten sen voi tehdä vakuuttavasti, jos oikeasti on hätä?
Ratkaisu on yksinkertainen, mutta ei helppo. Koska mieli keskittää energian siihen, mitä se ajattelee, on pelkolähtöinen ajattelu alaspäin viettävä spiraali.  Jos mieli velloo ajatuksessa ”Miten minun käy?”, stressi ja pelko vain pahenevat. Mielen perukoilla, ajattelussa, täytyisi siis tapahtua muutos.

Täytyy siis päättää vaihtaa ajatuskulku. Ajatus ”Selviän tästä” ohjaa mielen ratkaisujen löytämiseen ja luovuuteen. Mieli ikään kuin siirtyy ajassa eteenpäin, se jo kuvittelee tilannetta, jolloin tästä on selvitty. Kun päättää ajatella, että selviää tästä, pelko väistyy. Tilalle tulee helpottavaa ja voimaannuttavaa energiaa.
Tunnelma muuttuu. Tekemiseen syntyy innostusta ja pontta. Vaikka mieli ei vielä olisikaan keksinyt, miten tästä tarkalleen ottaen selviää, se kuitenkin pyrkii aktiivisesti löytämään oikeat keinot. Ja mieli löytää ne, kun ajatuskulku on oikea. Mantelitumake lähtee lomalle ja fysiologinen stressireaktio kehossa tasaantuu.

Suosittelen siis uutta hokemaa mielelle: Minä selviän tästä. Me selviämme tästä.





Kommentit

Suositut tekstit

Minän puolustusmekanismit

Liiallinen vastuuntunto

Toistamispakko

Kriisiä pala kerrallaan — mielen annostelumekanismit

Työnarkomania