Parisuhdeviestinnän vaikeus vai helppous?

Jo edesmennyt viestinnän professori ja aikansa guru Osmo Wiio sanoi osuvasti, että viestintä onnistuu vain sattumalta. Se kertoo siitä, kuinka vaikeaa omaa viestiä on saada perille sellaisena, kuin se on tarkoitettu ja kuinka vaikeaa viestin oikeanlainen vastaanottaminen on.

Viestinnän vaikeus korostuu parisuhteissa, koska kaiken taustalla on tunnesuhde, joka on omiaan vääristämään viestintää. Viestintään ja sanoihin liittyy paljon tunnemerkityksiä ja arvolatauksia. Viestintä kelluu ikään kuin tunnesuhteen varassa.

Muistan hyvin, kuinka pientä koliikkivauvaa hyssytellessäni öin ja päivin mieheni kysyi minulta: ”Paljonko kello on?” Vastasin siihen nyyhkyttäen ja tuskaisena: ”Pitäisikö minun sekin vielä tietää?” Olin tietysti stressaantunut ja lopen uupunut, joten ihan tavallinenkin kysymys sai minut pois tolaltani. Ei kuitenkaan tarvita edes koliikkivauvaa saamaan viestinnän sekaisin.

Varsinkin parisuhdeviestinnässä on kyse tulkinnoista. Jokainen sana saattaa merkitä eri ihmisille eri asioita, ja ne tulevat tulkituiksi tunteen kautta. Tunne mutkistaa viestiä lähettäjältä vastaanottajalle. Äänenpainot tai tietyt hetket ja mielentilat sekoittavat sanojen sisältöjä. Parisuhde-elämä on asettanut kasvunsa myötä perusolettamukset siitä, mitä sanotaan ja milloin sekä miten se sanotaan. Kaikki tästä poikkeava on vielä enemmän tulkinnanvaraista kuin arkiviestintä. Viesteihin ladataan ”omasta päästä” merkityksiä, joita niissä ei ole.

Parisuhdeviestintä voi myös olla helppoa, koska viestijät tuntevat toisensa hyvin. Toisen pahan mielen tai stressaantuneen olotilan voi aistia helposti ja mitoittaa itse viestin vastaanottajana merkitykset sen mukaan. Jo pelkästä toisen ilmeestä voi lukea paljon vakiintuneessa parisuhteessa. Ei tarvitse arvailla, vaan voi ”poistaa” tunnelatauksen toisen lähettämästä viestistä. Tuo tunnelatauksen poistaminen voi tosin olla haasteellista. Tunnelataus viestissä voi olla niin voimakas, että siihen on vaikea olla reagoimatta. Syntyy kiistoja ja riitoja, pahaa mieltä ja väärinymmärryksiä.

Parhaimmillaan viestin lähettäjä kertoo viestinsä lisäksi, miltä hänestä viestin lähettäjänä tuntuu. ”Olen nyt kiukkuinen”, ”Olen nyt tosi väsynyt” voivat olla ratkaisevia apuja silloin, kun viestintä on kovin tunnelatautunutta. Viestin vastaanottajalle tarjotaan siis myös viestin tunnetila, ei tunteena, vaan sanoina, viestinä. Viestinnälle tämä onkin tärkein ohjenuora: Kerro viestisi ja kerro samalla, mistä tunnetilasta sen lähetit!