Rehellisyys on itsetuntemusta

Lähes kaikilla on vahva näkemys siitä, että itse toimii rehellisesti ja luottamusta rakentavasti. Maailma on silti täynnä epärehellisyyttä, valheita, petosta ja luottamuksen puuttumista. Miten on mahdollista, että käsitys omasta rehellisyydestä korreloi niin huonosti reaalisen tilanteen kanssa? Käsitys omasta rehellisyydestä on aina vain hypoteesi, oletus, jonka varassa eletään. Totuus toisten silmin katsottuna voi olla aivan toinen, jopa raadollinen.

Toisille voi olla vain niin rehellinen, kuin on rehellinen itselleen. Minuus rakentuu valitettavan useille valheille omasta itsestä. On helppoa ja joskus jopa välttämätöntä oman eheyden kannalta uskoa itsestään valheellisia ”totuuksia” ja luoda itsestään, sekä itselle ja muille, kuvaa vilpittömyydestä ja autenttisuudesta. On joskus pakko uskoa omaan hyvyyteen, vaikka tosiasiat kertoisivat toisin. Syntyy satuja, aktiivista satuilua, ja virheellisiä käsityksiä itsestä.

Kukaan ei ole epärehellinen ilkeyttään. Jokaisen on oman historiansa tuloksena ollut pakko luoda kuva itsestään. Myös näkemys tai tunne omasta itsetunnosta on täytynyt rakentua, jotta voisi elää edes jotakuinkin tasapainoisesti. Kuva on usein joutunut vääristymään traumojen ja usein kielteisten elämänkokemusten myötä. Vääristymät painuvat alitajuntaan, eivätkä ole aktiivisen tietoisuuden tasolla. Näin valhe on tullut syvimmän totuuden päälle. Tuo päällimmäinen on ainoa, jonka varassa ihminen voi toimia. Alitajuiset, syvällä olevat kokemukset jäävät pimentoon. Vääristyneestä kuvasta tulee totuus itselle.

Epärehellisyys itselle on ansa. Se ylläpitää harhaista kuvaa itsestä, joka kertautuu kaikessa toiminnassa. Ainoa ansan laukaiseva mekanismi on itsensä tunteminen ja omien virheiden tunnistaminen. On hankalaa elää valheessa, jonka uskoo todeksi. Kun ryhtyy ennakkoluulottomasti ja aidon rehellisesti tutkimaan itseään, voi löytää valheiden juurille ja lopuksi syvimmän totuuden äärelle. Kun uskaltaa myöntää itselleen, että on esimerkiksi kateellinen, vihamielinen, katkera tai liian impulsiivinen, niiden pimittämiseksi tarkoitetut suojamekanismit menettävät merkityksensä ja putoavat pois. Ei ole enää mitään itseltään salattavaa eikä myöskään mitään muilta pimitettävää.

Vanha sanonta, että totuus vapauttaa, on ikiaikaisen totta. Voisi jopa sanoa, että vain totuus vapauttaa. Rehellisyys syntyy vain oman itsensä totuudellisesta näkemisestä. Totuus vapauttaa valtavasti energiaa, kun suojamekanismien ylläpitämiseen käytetty energia vapautuu.

Tunne itsesi ja ole vapaa! Oli todellisen itsensä tuntemisen polku mikä tahansa: itsetutkiskelu, terapia tai luotetun ystävän kanssa käydyt keskustelut, tuo polku kannattaa aloittaa. ”Terapiassa käyminen” on vieläkin Suomessa tabu, vaikka jossakin muualla maailmalla ajatellaan, että se on menestyksen ehto. Terapiakokemus voitaisiinkin nähdä välttämättömyytenä, jotta voi aloittaa esimerkiksi lääkärin, johtajan, yrittäjän tai vaikkapa myyjän työt. Syvällinen itsetuntemus saisikin olla jo kompetenssi, osaamisalue, josta saisi kovasti plussaa työtä haettaessa!